keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Aurinkolomalla Irlannissa

Kun kevättalvella aloimme suunnitella matkaa Irlantiin, mielessä pyöri sateinen keli ja siihen liittyen villapaita ja kumisaappaat. Luin Hanna Tuurin kirjoja ja kuvittelin itseni seisomaan tuuliselle nummelle sadetakki päällä. Tällä reissulla ei sitten oteta aurinkoa! Ja kuinkas kävikään. Juhannusviikolla Suomessa satoi räntää, me puolestaan nautimme Irlannin auringosta ja yli kahdenkymmenen asteen lämmöstä. Yhtään en valita. 

Alkuloman autoilimme Connemaran maisemissa, Länsi-Irlannissa. Atlantti, upeita maisemia, ystävällisiä ihmisiä, elämäni ensimmäiset osterit. Mutta myös vasemmanpuoleinen liikenne, kapeita ja mutkaisia teitä, mutkien jälkeisiä lammaslaumoja. 

Auto palautettiin ilman kolhuja ja loppuloma vietettiin Dublinin nuorekkaassa ilmapiirissä. Jos länsilaidalla oli maalaisen rauhallista, saaren läpi kulkeva moottoritie johdatti meidät aivan toiseen maailmaan. Muutos maaseutumaisemista pääkaupungin vilinään oli huomattava. Dublin oli mielestäni värikäs, sekava, roskainen ja kallis. Toisaalta taas ilmapiiri oli nuorekkaan iloinen ja energinen, pubeissa soi elävä musiikki ja Guinness virtasi. 





















































































































































3 kommenttia:

  1. Oi, ihania matkakuvia <3! Ei tee hyvää tälle matkakuumeelle, joka vaan pahenee sitä mukaan, kun huonot säät jatkuvat...!

    VastaaPoista
  2. Onpas ihanan näköistä, tuonnekin olisi siis päästävä. Mitäs muuten pidit ostereista? Mulla ne taisi olla jos ei ihan ensimmäinen niin ainakin ensimmäisiä ruokalajeja, jota en kertakaikkiaan meinannut saada alas millään. Ellen olisi ollut ravintolassa, olisin takuulla sylkenyt yökköjen kanssa niin pitkälle kun lähtee. Vaan ei auttanut kun ottaa nenästä kiinni ja nielaista.

    VastaaPoista
  3. Minusta osterit eivät olleet mitenkään ihmeellisiä, hieman ihmettelen niiden mainetta. Suolaiselle maistui, yritin nielaista kerralla alas. Nyt kun ne on maistettu, ei minunkaan välttämättä tarvitse uudelleen maistaa ;-)

    VastaaPoista