maanantai 21. joulukuuta 2015

Soodataikinakoristeet

Omatekoiset koristeet tekevät joululahjoista persoonallisia. Vielä ehtii hyvin valmistaa ihanan vaaleita ja kevyitä soodataikinakoristeita paketteihin tai joulukuuseen. 

Taikina valmistuu nopeasti, se on mukavan pehmeää muotoilla ja taikinan voi kaulita aina uudelleen, joten epäonnistuneetkaan yksilöt eivät haittaa. Olen kokeillut! Koristeiden kuivuminen kestää noin vuorokauden, riippuen siitä, kuinka ohuen levyn onnistut tekemään. Annoksesta tulee parikymmentä piparimuotinkokoista koristetta.

Ohje löytyi Kodin Kuvalehden blogista Ruususuu & Huvikumpu.



Soodataikina 
1 dl maissitärkkelystä
2 dl soodaa (100g = noin 1dl 
eli reippaat kaksi purkkia soodaa)
1,25 dl vettä

Laita maissitärkkelys, sooda ja vesi kattilaan. Lämmitä miedolla lämmöllä, koko ajan sekoittaen, kunnes taikina kiinteytyy. Minulla tähän meni aikaa reippaat 5 minuuttia (induktiolieden asteikko 5). Siirrä taikina kulhoon ja peitä kostealla liinalla. Massa on valmista muotoiltavaksi, kun se on jäähtynyt.

Kauli taikina noin 0,5 cm:n paksuiseksi levyksi. Minä jouduin kaulitsemaan useammassa erässä, en saanut tehtyä isoa levyä ilman repeämiä. Paina taikinaan kuvioita esim. pitsiliinalla tai kuviolautasen pohjalla. Ota piparimuoteilla koristeita, muista tehdä reiät ripustusnauhoille.

Anna koristeiden kuivua yön yli.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Limoncello-valkosuklaajuustokakku (liivatteeton)

Jouluksi leivon aina perinteisiä herkkuja, kuten pipareita ja joulutorttuja. Joka vuosi haluan kuitenkin kokeilla myös jotain uutta; joko lahjaksi, omaan joulupöytään tai uuden vuoden vastaanottoon. Tällä kertaa uutuuden kunnian sai Kodin Kuvalehden leivontaliitteestä löytynyt Limoncello-valkosuklaajuustokakku, jonka leivoin viemisiksi vanhemmilleni. 

Kakun täytteeseen tuli valkosuklaan ja sitruunaliköörin lisäksi vielä kondensoitua maitoa ja tuorejuustoa. Täyte onkin melko raskas ja rakenteeltaan todella tiivis. Jatkossa olisin valmis jättämään yhden kananmunan täytteestä pois ja vastaavasti lorauttamaan limoncelloa hieman reippaammin. Jos kakun nimessä jo mainitaan limoncello, saa sitruuna mielestäni maistua enemmän kuin häivähdyksenä. 

Limoncello-valkosuklaakakku on hyvää jo nyt ja pienillä viilauksilla siitä tulee vielä parempaa.  




Limoncello-valkosuklaajuustokakku
pohja:
50 g voita
1 dl sokeria
2 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 ps (180g) kookoshiutaleita

Kiinnitä leivinpaperi irtovuoan (halkaisija noin 25cm) pohjan ja reunan väliin. Voitele reunat. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri, lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Painele taikina vuoan pohjalle ja noin 5 cm:n korkeudelle reunoille. Taikina on tahmeaa, eikä se tartu helposti käsiin. Myös käsien kostuttaminen vesihanan alla auttaa. Esipaista pohjaa 175 asteessa 15 minuuttia.

täyte:
100 g valkosuklaata
2 prk (á 200g) maustamatonta tuorejuustoa
1 prk (396g) kondensoitua maitoa (älä keitä)
2-3 kananmunaa
ainakin ½ dl limoncelloa

Laske uunin lämpö 150 asteeseen. Notkista tuorejuusto kulhossa. Lisää kondensoitu maito ja kananmunat. Sulata valkosuklaa mikrossa tai vesihauteessa ja lisää hieman jäähtynyt suklaa sekä limoncello. Sekoita täyte tasaiseksi. Valuta täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista kakkua noin 60 minuuttia. Jos pinta alkaa tummua liikaa, peitä kakku kevyesti foliolla tai leivinpaperilla. Anna jäähtyä ennen vuoasta irrottamista.

Koristele valkosuklaarouheella.


keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Lakritsimantelit (gluteeniton, vegaani)

Nyt löytyi Hesarin ruokasivulta loistava joululahja ystäville, jotka tykkäävät lakritsista! Ja mikä parasta, lakritsimantelit sopivat sekä vegaanille että viljattomaan ja gluteenittomaan ruokavalioon, sillä ohjeen lakritsijuurijauhe on gluteeniton luomutuote. 

Lakritsimantelit valmistuvat uunissa muutamassa minuutissa. Maun voimakkuutta on helppo säädellä lakritsijuurijauheen määrällä; lakuhimoiselle hieman enemmän, miedommasta mausta pitävälle hieman vähemmän. Pussita jäähtyneet mantelit ja sulje pussit jouluisella nauhalla. Itsetehty luomujoululahja on valmis. Sukulaisille varoitus, pukinkontista saattaa löytyä lakritsimanteleita!

Suosittelen tekemään heti tupla-annoksen, muuten näitä ei riitä lahjaksi asti. 



Lakritsijuurijauhetta löytyy nykyään jo ruokakauppojen hyllystä.



Lakritsimantelit
1½ tl vettä
½ tl suolaa
1 tl sokeria
noin 3 tl lakritsijuurijauhetta
100 g kuorellisia manteleita

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Laita leivinpaperi uunipellille. Mittaa kulhoon suola, sokeri, noin puolet lakritsijuurijauheesta ja vesi. Sekoita hyvin. Lisää mantelit ja sekoita. Levitä mantelit leivinpaperin päälle yhteen kerrokseen. Nosta pelti kuumaan uuniin alatasolle noin seitsemäksi minuutiksi. 


Nosta pelti uunista ja sekoittele mantelit irtonaisiksi. Ripottele loput lakritsijuurijauheesta manteleiden pinnalle. Anna jäähtyä, jotta lakritsin maku pääsee kunnolla esille.


sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Lumipiparit eli valkoiset piparkakut

Itsenäisyyspäiväviikonloppuna monessa perheessä leivotaan pipareita, niin meilläkin. Nonna oli tehnyt jääkaappiin kaksi taikinaa; mausteita sisältävän ruskean taikinan ja perinteisen, mutta meille uuden, valkoisen piparkakkutaikinan. 

Valkoisia pipareita leivoimme Nupun kaneliallergian vuoksi. Ohje löytyi nonnan vanhasta Hyvä kokki-keittokirjasta, jonka ohjeet ovat perinteisiä suomalaisia ohjeita. 

Valkoiset piparkakut olivat kaikkien mielestä hyviä, mutta nimi oli pitkä ja tylsä. Meillä syödäänkin tästä eteenpäin lumipiparkakkuja. 



Yhdessä leipominen oli tosi kivaa! Lumipipareiden onnistumiseen tarvittiin melko paljon jauhoja.




Lumipiparkakut (puolitettu ohje kirjasta Hyvä kokki)
250 g voita
250 g sokeria
2½ kananmunaa
500 g vehnäjauhoja
½ tl soodaa

Voi ja sokeri hierotaan (vatkataan) vaahdoksi, johon munat lisätään yksitellen. Jauhot, joihin sooda on sekoitettu, lisätään. Jos taikina tehdään jo edellisenä päivänä, voi jauhomäärää vähentää. 

Nonna teki taikinan jo edellisenä päivänä ja jätti osan jauhoista leivontaan. Kaulitsimme taikinasta jauhotetulla pöydällä levyja normaaliin tapaan. Taikina pehmeni nopeasti, joten levyt olivat ehkä hieman tavallista paksumpia. Paistoimme lumipipareita 200 asteisessa uunissa noin 6 minuuttia. Paistoaika riippuu paljon uunista ja siitä, miten tummia piparkakuista haluaa.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Suklaapiparkakut (kaulittavat suklaapikkuleivät)

Nonnan muruista pienemmellä, Nupulla, on muutama ruoka-aineallergia. Nuppu on allerginen mm. kanelille, joka erityisesti näin joulun lähestyessä pitää ottaa huomioon yhteisissä leivontahetkissä. Aloimmekin Nupun äidin kanssa jo hyvissä ajoin etsiä kanelitonta taikinaa, joka käyttäytyisi piparitaikinan tavoin eli sitä voisi kaulita ja siitä voisi ottaa muoteilla pikkuleipiä. 

Yllätykseksemme vaihtoehtoja löytyi peräti kaksi. Ensin löytyi valkoisten piparkakkujen ohje ja sen jälkeen vielä Nupun äiti sai Lidlin pikkuleipämuottien mukana kaulittavien suklaapikkuleipien ohjeen. Ensimmäisenä kokeiluun pääsivät suklaapikkuleivät, joita näin joulun alla aloimme kutsua suklaapiparkakuiksi.

Taikina oli todella helppo valmistaa, se käyttäytyi samoin kuin perinteinen piparitaikina. Levättyään yön jääkaapissa taikinaa oli helppo kaulita ja leipoa. Plussaa on myös valmiiden, jäähtyneiden, pikkuleipien maku ja taikinan sopivuus mausteallergikolle. 

Miinuksena voisi pitää taikinan mauttomuutta, sitä ei ainakaan aikuisen tee mieli syödä. Puuttumaan jää myös joulun tuoksu. Toisaalta taas suklaapiparit sopivat juhliin eri vuodenaikoina, ne eivät neutraalin tuoksunsa takia ole sidottu juuri jouluun. Eli olivatkohan nämä nyt sitten ollenkaan miinuuksia..?  

Ensi viikonloppuna kokeilemme perinteisiä valkoisia piparkakkuja.





Suklaapiparkakut (valtavasti pikkupipareita)
150 g pehmeää voita
75 g tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl makeuttamatonta kaakaojauhoa (esim. VanHouten)
1 muna
noin 350 g vehnäjauhoja

Sekoita kaikki aineet tasaiseksi taikinaksi. Laita taikina jääkaappiin ainakin tunniksi, mieluiten yöksi. Jos leivot piparit vasta seuraavana päivänä, jätä osa jauhoista kaulitsemiseen. Minulla jauhoja jäi kaulinnan jälkeenkin vielä noin ½ desiä.

Leivo kuten piparkakut. Paista 175 asteessa noin 8 minuuttia. Anna jäähtyä ennen maistelua.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Sitruunatorttu

Viikonloppuna satoi lunta ja heti tuli jouluinen olo. Kaikenlaisia joululeivonnaisia muhii päässä, mutta sitä ennen halusin kokeilla reseptikasastani löytynyttä sitruunatortun (Pirkka 12/2006) ohjetta. Ohje vaikutti hyvin samantapaiselle kuin ihanien sitruunaruutujen ohje, joten luvassa oli kirpeän makoisa lopputulos. 

Sitruunatorttu on helppo valmistaa, eniten aikaa vei pohjataikinan painelu vuoan pohjalle ja reunoille. Täyte on ihanan kirpakkaa, mutta toisaalta maku tasaantuu, kun antaa tortun tekeentyä seuraavaan päivään. Koristeluun riittää ripaus tomusokeria. 

Ilokseni isännän viinikaapista löytyi pieni pullo jälkiruokaviiniksi sopivaa Riesling Auslesea (2012). Vain lievästi makea viini ja hapan sitruuna täydentävät hienosti toisiaan. Sitruunatorttu on hyvä vaihtoehto myös raskaiden jouluruokien jälkeiseen kahvipöytään. 




Sitruunatorttu
pohja:
75 g voita
2 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
1 kananmuna
ripaus suolaa

Valmistele ensin vuoka kiinnittämällä leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija noin 24 cm) reunojen ja pohjan väliin. Voitele pohja ja reunat. 


Sekoita vehnäjauhot, sokeri ja suola kulhossa. Nypi voi joukkoon. Lisää kananmuna ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille noin puoleenväliin asti. 


täyte:

75 g voita
120 g mantelijauhetta
2 1/4 dl sokeria
n. 1 dl sitruunamehua
2 (luomu)sitruunan raastettu kuori
4 kananmunaa


Sulata voi kattilassa ja anna jäähtyä hetki. Raasta sitruunoiden kuori ja purista mehu. Sekoita kuoriraaste ja mehu voin joukkoon. Lisää sokeri ja mantelijauhe, sekoita tasaiseksi. Vaahdota munat ja sekoita muun täytteen joukkoon. Kaada täyte pohjan päälle vuokaan. Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 30 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua. 

tiistai 10. marraskuuta 2015

Lakritsikinuskikakku

Olin jo pitkään halunnut kokeilla tummanpuhuvaa lakritsikakkua ja jostain syystä isänpäivä tuntui sopivalle hetkelle. Ehkä tumma väri liitetään enemmän miehiin kuin vaikkapa äitienpäivään tai lastenjuhliin.  

Alkuperäiseen ideaan kuului myös jättää kakun reunat viimeistelemättä, jotta täyte näkyy päältä valuvan kuorrutuksen välistä. Kakkupohja oli kuitenkin liian pehmeä (Miten ihmeessä?) ja reunat alkoivat kuorrutuksen painosta kallistua alaspäin. Olen käyttänyt samaa ideaa aiemminkin, joten vaikka lopputulos ei tällä kertaa ollut kaunein mahdollinen, suosittelen kokeilemaan. 

Hopeatoffeesta tehty kuorrute on salmarifanin unelma ja lakritsikakun ehdoton kruunu.




Lakritsikinuskikakku
pohjana neljän kananmunan suklaakakkupohja
kostutus vaniljamaidolla

täyte:
3 dl vispikermaa
1 prk (2 dl) vaniljarahkaa
130 g valkosuklaata
noin 1 dl turkinpippurirouhetta

Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan, kostuta pohja vaniljamaidolla. Levitä puolet täytteestä pohjan päälle. Laita keskimmäinen pohjalevy täytteen päälle. Paina kevyesti, jotta täyte pursuaa hieman reunojen yli. Kostuta ja levitä loput täytteestä, aseta päällimmäinen levy ja muista kostuttaa myös se. Laita kakku jääkappiin odottamaan kuorrutusta.

lakritsikinuski:
2 dl vispikermaa
150 g hopeatoffeeta

koristeluun turkinpippurirouhetta, noitapillejä, muita salmiakki- tai lakritsikarkkeja

Laita kerma ja hopeatoffeet kattilaan. Kuumenna hiljalleen, koko ajan sekoittaen, kunnes toffeet ovat sulaneet kokonaan. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia. Kinuski on valmista, kun se alkaa paksuuntua. Jäähdytä kinuskia hetki, jotta se pysyy paremmin kakun päällä eikä sulata välistä näkyvää täytettä. Kaada jähmeähkö kinuski kakun päälle, anna valua myös reunoille.

Koristele esim. turkinpippurirouheella tai noitapilleillä

tiistai 3. marraskuuta 2015

Suolapähkinäpikkuleivät

Voisivathan ne kauniimpiakin olla. Näin totesin, kun vedin ensimmäistä pellillistä suolapähkinäpikkuleipiä ulos uunista. Pienet ja kauniit taikinapallot olivat levinneet uunissa muodottomiksi länteiksi. Onneksi maku on hyvä.

Suolankäyttäjänä olen hyvin varovainen, niin ruoanlaitossa kuin leivonnassakin. Mihinkään leivonnaiseen en ole laittanut yhtä paljon suolaa kuin näihin pikkuleipiin. Silti suola ei maistu liikaa, oikeastaan suolan huomaa vasta jälkimaussa. Ja siitä, että muutaman pikkuleivän jälkeen janottaa mukavasti.



Suolapähkinäpikkuleivät (noin 40 kpl)
125 g voita
2½ dl nutellaa
2 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
3/4 tl ruokasoodaa (vähempikin riittää!)
2 dl suolapähkinöitä
hiutalesuolaa

Rouhi suolapähkinät pienemmäksi esim. tehosekoittimessa. Mittaa pehmeä voi, nutella, sokerit ja suola kulhoon. Vatkaa hyvin. Lisää muna ja vatkaa vaahdoksi. Yhdistä ruokasooda vehnäjauhoihin ja kääntele jauhoseos sekä pähkinärouhe taikinaan. Älä vatkaa enää. Nostele taikinasta pieniä palloja leivinpaperin päälle pellille. Ripottele päälle hiutalesuolaa. Paista 175 asteessa noin 15 minuuttia.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Kuningatarpiirakka rahka-voitaikinasta

Pietarin kahviloissa parhaita leivonnaisia olivat yksinkertaiset, ulospäin vaatimattoman näköiset kahvileivät. Turhia koristeita ei ollut, tiskillä päälle tupsautettiin paksu kerros tomusokeria ja asiakkaalla oli täydellinen kahvileipä. 

Jäin miettimään, miten arkisista aineista tehdystä leivonnaisesta voi saada houkuttelevan. Ensimmäinen kokeiluni kotiinpaluun jälkeen kohdistui rahka-voitaikinaan, josta tällä kertaa syntyi, ei vielä joulutorttuja vaan, marjapiirakka. 

Paistoin piirakan irtopohjavuoassa, mikä jälkikäteen ajatellen oli virhe. Taikina on niin rasvainen, että paistuessaan siitä tippuu rasvaa uunin pohjalle. Arvaatte varmaan, mikä käry levisi koko taloon, kun raotin uunin luukkua. Nyt ainakin tiedetään, että palovaroitin toimii! Kannattaa siis valita tiiviimpi vuoka tai ainakin laittaa uunipelti vuoan alle, jolloin säästyy koko uunin puhdistamiselta.

Piirakka ei hillosokerista huolimatta ole kovinkaan makea, joten sen seuraksi sopii hyvin vaniljakastike tai -jäätelö. 



Kuningatarpiirakka rahka-voitaikinasta
rahka-voitaikina:
250g voita
1prk (250g) maitorahkaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Paloittele voi kulhoon, lisää rahka ja sekoita hieman. Lisää jauhot + leivinjauhe ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Kääri taikina tuorekelmuun ja laita lepäämään jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

marjatäyte:
noin 1 l marjoja (mustikoita, mansikoita, vadelmia)
2 rkl perunajuhoja
1 dl hillosokeria

voiteluun kananmuna

Voitele halkaisijaltaan noin 28 cm:n vuoka. Kauli 2/3 taikinasta jauhoja apuna käyttäen pyöreäksi levyksi ja nosta levy vuokaan. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Leikkaa ylimääräiset osat pois. 

Sekoita marjoihin perunajauhot ja hillosokeri. Kaada seos pohjan päälle. Kauli lopusta taikinasta kansi, nosta se marjojen päälle. Käännä reunat kannen päälle, nipistä kiinni. Pistele kansi haarukalla ja voitele vielä munalla.

Kypsennä 225 asteessa 15 minuuttia. Laske lämpö 175 asteeseen ja paista vielä 35-40 minuuttia. Loppuvaiheessa voi olla hyvä peittää kansi foliolla, ettei se tummu liikaa. Tarjoile jäähtyneenä.


perjantai 23. lokakuuta 2015

Spasiba Pietari!

Alunperin meidän piti viettää syysloma kotona. Haravointia, pitkät aamu-unet, lukemista ja pikkutyttöjen yökyläily olivat lomalistalla. No, sitten tutut hoitajat alkoivat kysellä, eikö Mimmi tulekaan hoitoon, joten olihan se joku reissu järjestettävä.



Koska aikaa oli vain muutama päivä, Pietari tuntui edulliselle lähikohteelle. Synkkä syysmeri ja pääkaupunkiseudulta lähtevät laivat eivät houkutelleet viisumivapaalle risteilylle, joten matkantekovälineeksi valikoitui juna. Yksi ilta meni passikuvassa käyntiin, viisumihakemuksen täyttämiseen netissä ja voimassaolevan matkavakuutuksen metsästykseen. Kun viisumiasia saatiin kuntoon, itse matka sujui vaivatta. Kouvolassa hyppäsimme Allegro-junaan (auto jäi ilmaiselle parkkipaikalle) ja reilun kahden tunnin kuluttua poistuimme junasta miljoonakaupunki Pietarissa. 




Junamatkalla ehdin pohtia omia ennakkokäsityksiäni Venäjästä ja venäläisistä. Liikennekulttuuria ei ole, kehenkään ei voi luottaa (varsinkaan poliisiin!), kieltä osaamatonta turistia ei palvella, vodka virtaa ja sukkahousuilla vaihdetaan ruplia. Mistähän nuokin ajatukset ovat tulleet? Ehkä olin kuullut tarpeeksi juttuja omien vanhempieni 80-luvun matkoista Leningradiin. Nyky-Pietari on onneksi jotain aivan muuta. Kuten mielenkiintoisia ihmisiä, yksityisyrittäjyyttä, kauniita rakennuksia ja meidän naapurimaiden yhteistä historiaa. 










Kaupunki on todella iso ja välimatkat pitkiä. Varsinaiset nähtävyydet ovat kuitenkin melko pienellä alueella ja kävellessä pääsee näkemään kaupungin kauneuden. Pietari on alunperin rakennettu suolle, joten korkeuseroja ei juuri ole. Meidänkin piti kiivetä Iisakin kirkon torniin päästäksemme näkemään valtavaa kaupunkia hieman korkeammalta.











Ravintoloita ja kahviloita Pietarissa riittää, ruoka on hyvää ja suomalaisittain edullista. Hankalaa on se, ettei paikkoja mainosteta juuri mitenkään. Cafe-kyltin alta saattaa löytyä tavallinen kahvila, kaljabaari tai reissun paras ruokapaikka. Turistin pitää tietää, mihin on menossa. 






Meidän mielestämme parhaita kahvipaikkoja olivat ne, joissa uunituore donitsi maksoi 20 senttiä, rahkakakun päälle tupsautettiin tomusokeria ja kahvi tarjottiin lasikupista. 









Ennakkoluuloihini Pietarissa vastasi oikeastaan vain liikenne. Se oli sekavaa, välillä jopa kaaottista ja vaati hyvää huomiokykyä. Leveät kadut, lukuisat autokaistat ja liian nopeat autot yhdistettynä välinpitämättömältä vaikuttavaan asenteeseen ovat pelottava yhdistelmä. 




Liikenteestä ja hieman töksähtelevästä palvelukulttuurista huolimatta Pietari on hieno kaupunki. Kaikkea löytyy, jos vain tiedät, mistä etsiä. 

Mielenkiintoista luettavaa Pietarin matkaa suunnittelevalle ovat ainakin Sirpa Kähkösen kirja Graniittimies (Finlandia-ehdokas 2014) ja Pietarissa opiskelevan suomalaistytön blogi, Finnochka.





lauantai 17. lokakuuta 2015

Porkkanakakku ja suolainen kinuskikastike

Jos haluan kahvilassa valita varman päälle, otan porkkanakakkua. Se on aina varma valinta makean nälkään. Porkkanakakku on myös helppo tehdä kotona, se epäonnistuu todella harvoin, vaikkei leivontakokemusta paljon olisikaan. Tämän kakun ohjeessa taikinaan laitetaan suutuntumaa antamaan pähkinöiden lisäksi myös kookoshiutaleita. Kakun voi siis hyvin tehdä myös ilman pähkinää, jos pähkinä ei omaan ruokavalioon sovi.

Tällä kertaa halusin tehdä kakulle kuorrutuksen lisäksi vielä kastikkeen. Suolaisen ja makean yhdistäminen tuntuu nyt olevan "se" juttu leivonnassa ja porkkanakakku tuntui juuri sopivalle kohteelle kokeilla suolaista kinuskikastiketta. 

Arvaatte varmaan, että makeaa tuli. Ja taivaallisen hyvää.




Porkkanakakku
3 munaa
2½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
1 dl kookoshiutaleita
½ dl pähkinärouhetta (maapähkinöitä/hasselpähkinöitä)
4 dl hienoksi raastettua porkkanaraastetta
2 dl rypsiöljyä

Raasta porkkana hienoksi. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhojen joukkoon mausteet, kookoshiutaleet ja pähkinärouhe. Sekoita muna-sokerivaahtoon vuorotellen jauhoja, porkkanaraastetta ja öljyä. Kääntele taikina tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan (halkaisijaltaan noin 26 cm). Paista uunin alatasolla 30-40 minuuttia. Anna kakun jäähtyä ennen kuorruttamista.

kuorrutus:
400 g (2 rasiaa) maustamatonta tuorejuustoa
2½ dl tomusokeria
3 rkl sitruunamehua

Notkista tuorejuusto sähkövatkaimella. Siivilöi joukkoon tomusokeri ja sekoita tasaiseksi. Mausta sitruunamehulla. Levitä kuorrutus kakun päälle. Kuorrutus voi tarvittaessa odottaa jääkaapissa pidemmänkin aikaa.

Suolainen kinuskikastike
2 dl kuohukermaa
1 dl fariinisokeria
1 dl siirappia
½ tl suolaa
50 g voita kuutioina
+ ½ tl sormi- tai merisuolaa

Laita teflonkattilaan kerma, fariinisokeri, siirappi ja suola. Keitä kinuskia noin 20 minuuttia tai niin kauan kun se sakenee. (Kinuski muuttuu sakeammaksi vielä jäähtyessään.) Ota pois liedeltä ja lisää kylmät voikuutiot. Sekoita tasaiseksi. Lisää hieman jäähtyneeseen kinuskiin sormisuola. Osa suolasta voi jäädä kiteiksi kinuskin sekaan.

Tarjoile kinuskikastike porkkanakakun kanssa.


maanantai 5. lokakuuta 2015

Nopea kasvislasagne

Työpaikkani ruokailukäytänteitä muutettiin tänä syksynä ja minäkin syön nyt eväitä muutamana päivänä viikossa. Kotona ruokaa on siis tullut laitettua entistä enemmän ja niin isoja annoksia, että riittää seuraavaksi päiväksi töihin. 

Kasvislasagnea tein ensimmäisen kerran jo alkusyksystä. Mainio arkiruoka, valmistuu nopeasti ja on riittoisaa. Lasagnen alkuperäinen ohje löytyy Paperitähden blogista. Normi pastalevyjen käyttäminen ja tomaattien kuoriminen ovat ainoat muutokset, jonka olen alkuperäiseen ohjeeseen tehnyt. Meidän ruokakuntaamme tomaattien kuoret hieman häiritsivät, joten olen sittemmin kaltannut tomaatit. Niin ja vihreitä lasagnelevyjä ei ollut kaapissa. 




Kasvislasagne
750 g raejuustoa 
vihreitä lasagnelevyjä (tavallisetkin käy)
oliiviöljyä
600 g kypsiä tomaatteja 
1 ruukku tuoretta basilikaa 
1 ps vahvanmakuista juustoraastetta (esim. Mustaleima Emmental) 
suolaa ja pippuria

Voitele lasagnevuoka oliiviöljyllä. Viipaloi tomaatit ( jos arvelet kuorien haittaavan, kalttaa tomaatit ennen viipalointia) ja silppua basilika. Lado vuoan pohjalle tomaattisiivuja ja päälle kerros lasagnelevyjä. Voitele lasagnelevyt oliiviöljyllä. Levyjen päälle kerros raejuustoa, tomaattisiivuja, basilikasilppua, suolaa ja pippuria. Tee samanlaisia kerroksia ainakin pari tai niin monta kuin vuokaan mahtuu. Päällimmäinen kerros kannattaa olla lasagnelevyjä, joiden päällä on raejuustoa ja Emmental- juustoraastetta.

Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Vanilja-puolukkapullat

Tiedän olevani hyvä leipomaan erilaisia kakkuja, pikkuleipiä ja piirakoita. Leivoksetkin onnistuvat ja suklaakonvehdit. Mutta pulla-asioissa olen ihan tumpelo. Pullataikina ei vain onnistu. Ilmeisesti laitan liian vähän (tai liian paljon) jauhoja tai en malta kohottaa taikinaa tarpeeksi, mutta useimmiten pullan leipominen on yhtä tuskaa. 

Niinpä onnistunut pullataikina on aina iso ilo. Tällä kertaa onnistumista vauhditti pullavirtuoosi äitini, joka selkäni takana seisoen vahti leivontaa. Kiiltävän ja hyvin kohonneen taikinan nesteenä käytimme vaniljakastiketta ja pullien täytteenä itse poimittuja puolukoita. Nam!




Vanilja-puolukkapullat (noin 30 kpl)
pullataikina:
2½ dl vaniljakastiketta
2½ dl vettä
50 g hiivaa
1 muna
1½ dl sokeria
1 tl suolaa
(2 tl jauhettua kardemummaa)
noin 15 dl vehnäjauhoja
150 g voita

Leivo pullataikina ja anna kohota hyvin. 

täyte:
200 g voita
4 dl tomusokeria
4 rkl vehnäjauhoja
2 rkl vaniljasokeria
puolukoita

voiteluun 1 kananmuna

Sekoita pehmeä voi, tomusokeri, jauhot ja vaniljasokeri tasaiseksi seokseksi. Jaa pullataikina kahteen osaan. Kaulitse taikinasta levy ja levitä puolet täytteestä levylle. Ripottele puolukoita päälle. Kääri levy rullalle, leikkaa rullasta noin 2 cm:n paksuisia kiekkoja. Laita kiekot paperivuokiin tai leivinpaperin päälle pellille. Tee samoin toiselle taikinapuolikkaalle. Anna pullien kohota peitettynä n. 15 minuuttia. Paista 225 asteessa 12 - 15 minuuttia. 

Koristele jäähtyneet pullat tomusokerilla.