Saaristolaiskaviaari

Järven rannalla kasvaneena olen syönyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni kalaa. Heti, kun isä uskalsi ottaa minut mukaan veneeseen, olin mukana verkkoja laskemassa ja kesäaamuisin niitä myös nostamassa. Myöhemmin ylenin soutajaksi ja kalojen päästelijäksi.

Niinpä myös joulupöytään meillä on aina kuulunut kalaa. Nykyisin kala kylläkin haetaan kaupasta mutta jossakin muodossa sitä on pöydässä oltava. Aikuisiän suosikkini on jo monta vuotta ollut lohitahna, jonka virallinen nimi on todennäköisesti Saaristolaiskaviaari. Ohjeen alkuperää en tunne, oman ohjeeni olen saanut äidiltäni. Minä käytän kalana kylmäsavulohta, mutta myös silli tai silakka sopivat hyvin.

Saaristolaiskaviaari rautalampilaisittain
200 g kalaa, esim. kylmäsavulohta
1 keskikokoinen sipuli
2 dl ranskankermaa
2 dl raejuustoa
ruohosipulia
tilliä
valkopippuri

Hienonna sipuli ja kala monitoimikoneessa. Lisää ranskankerma ja raejuusto, sekoita tasaiseksi. Lisää oman maun mukaan ruohosipulia, tilliä ja valkopippuria. Sekoita massa tasaiseksi. Tarjoa vaikkapa ruisleivän kanssa. 

Porotortut

Työpaikan kahvitaukokeskustelussa kävi ilmi, etteivät läheskään kaikki tykkää luumutäytteisistä joulutortuista. Tähtitorttujen rakastajalle tämä oli pienoinen yllätys. Keskustelu jatkui kotona ja kun vielä mieskin kertoi selviävänsä hyvin ilman luumusosetta, Pirkan (nro 12/2013) porotorttujen ohje lähti kokeiluun.

Ohjeen rukiinen rahkavoitaikina leipoutui hyvin ja aion käyttää sitä myös jatkossa. Täytettä muutin hieman. Porosuikaleiden lisäksi laitoin pesto-basilika tuorejuustoa ja juustona käytin pelkkää mustaleima emmentalia. Ihan halpoja nämä tortut eivät ole, sillä poron kylmäsavupaisti on melko tyyristä. Poron tilalle sopii varmasti myös halvemmat vaihtoehdot, vaikkapa kinkun jämät.




























Porotortut
rukiinen rahkavoitaikina:
250 g voita
1 tlk (250 g) maitorahkaa
2½ dl ruisjauhoja
2½ vehnäjauhoja
1 tl leivonjauhetta
ripaus suolaa

Sekoita rahka huoneenlämpöiseen voihin. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi mutta vältä turhaa vaivaamista. Pane taikina jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. Taikina leipoutuu sitä paremmin, mitä kauemmin se saa olla viileässä. Minulla taikina lepäsi jääkaapissa yön yli.

Kauli taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi jauhotetulla alustalla. Taita levy kolmin kerroin ja kauli uudelleen vielä kaksi kertaa aina kolmin kerroin taitellen. Poista ylimääräiset jauhot taitosten välistä. Kääri taikina kelmuun ja pane jälleen lepäämään viileään noin puoleksi tunniksi.

porotäyte:
100 g poron kylmäsavupaistia tai muuta lihaa
noin 180 g esim. yrtit- tuorejuustoa
noin 2 dl juustoraastetta
voiteluun kananmuna

Hienonna poro ja sekoita tuorejuuston ja juustoraasteen kanssa. Mausta halutessasi pippurilla.

Kauli taikina jauhotetulla pöydällä levyksi. Leikkaa taikinasta neliöitä (esim. 9x9cm). Tee neliöiden kulmiin viillot kohti keskustaa. Laita keskelle kökkö täytettä ja taita joka toinen sakara keskelle. Nipistä taitoskohta kiinni. Voitele tortut munalla ja paista 225 asteessa noin 10 minuuttia.

Sitruunatryffelit

Tryffeleiden valmistus jatkuu. Kakkoserässä valmistuivat sitruunatryffelit, joiden ohje löytyi Unelmien Talo & Koti-lehden liitteestä. Sitruunatryffelit ovat maultaan raikkaita, eikä niissä ole niin paljon suklaata kuin portviinitryffeleissä. Ensimmäinen suupala olikin hieman pettymys, mutta toinen jo paljon parempi. Jos sulan suklaan kanssa työskentely tuntuu hankalalle, suosittelen tekemään sitruunatryffeleitä. Massaa on paljon helpompi käsitellä ja muuntelumahdollisuuksia löytyy. Tryffeleihin voi laittaa valkosuklaan tilalle tummaa suklaalta, keksit voi vaihtaa mieleisekseen...

Itse aion laittaa seuraavaan annokseen hieman enemmän suklaata ja murskata keksit mahdollisimman hienoksi. Näin massasta tulee tasaisempaa ja sisus näyttää kahvipöydässä hienostuneemmalta.

Sitruunatryffelit ovat sisältä kellertäviä.

Kaakaojauheella ja suklaalla päällystettyjä tryffeleitä.

Sitruunatryffelit
200 g muropikkuleipiä
100 g valkosuklaata (enempikään ei haittaa yhtään)
½ purkkia lemon curd-sitruunatahnaa
makeuttamatonta kaakaojauhetta

Murskaa pikkuleivät mahdollisimman tasaiseksi jauheeksi. Paloittele valkosuklaa ja sulata mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita suklaan joukkoon keksijauhe ja sitruunatahna. Laita massa jääkaappiin jähmettymään vähintään 30 minuutiksi. Pyörittele massasta palloja ja anna niiden levätä hetki jääkaapissa. Kieritä tryffelipallot kaakaojauheessa tai sulassa suklaassa.

Sitruunatryffelit paranevat vanhetessaan, joten ne kannattaa nauttia vasta valmistusta seuraavana päivänä. Maut ja kosteus ehtivät näin paremmin tasoittua.

Joulumausteinen suklaakakku

Tryffelit ja tortut veivät aikani tänä jouluna niin täydellisesti, että joulukakun suunnittelu jäi vähäiseksi. Tässä kohtaa päästinkin itseni vähemmällä ja uudistin vanhan, hyväksi tiedetyn reseptin jouluisemmaksi. Suklaakakkusuosikkini on esitelty täällä aiemmin otsikolla gluteeniton suklaakakku. Joulun kunniaksi lisäsin taikinaan kanelia, inkivääriä ja neilikkaa, kaikkia yhden teelusikallisen. Omaan makuuni mausteita olisi voinut olla jopa enemmän, joten ohjeen maustemäärän jätän jokaisen leipurin itse päätettäväksi. Mausteet kuitenkin sopivat kakkuun hyvin ja maku oli jouluun sopivasti taivaallinen. Kuorrutus kannattaa tehdä vasta tarjoilupäivänä.

Kakku on ihanan pehmeä ja suklainen.

Kakun tyyliin sopii viimeistelemätön ulkonäkö.

Joulumausteinen suklaakakku
1½ dl sokeria
200 g tummaa suklaata, esim. Panda 
125 g voita
4 munaa
ripaus suolaa
3/4 dl perunajauhoja
1-2 tl kanelia
1-2 tl inkivääriä
1-2 tl neilikkaa

Voitele irtopohjavuoka, halkaisijaltaan n. 20cm. Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Lisää valkuaisiin ½ desiä sokeria ja ripaus suolaa. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Laita valkuaisvaahto jääkaappiin odottamaan.

Paloittele kattilaan suklaa ja voi. Mittaa joukkoon 1 dl sokeria. Sulata seos miedolla lämmöllä sekoittaen. Siirrä kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä hetken ajan. Lisää keltuaiset yksitellen ja koko ajan sekoittaen hieman jäähtyneeseen suklaaseokseen. Yhdistä mausteet perunajauhoihin ja lisää mauste-jauhoseos siivilän läpi suklaaseen. Yhdistä valkuaisvaahto seokseen varovasti käännellen.

Paista n. 30 minuuttia 175 asteessa. Kakku voi hyvin jäädä sisältä hieman kosteaksi. Säilytä viileässä. Kakun voi myös pakastaa.

Kuorrutus:
150 g tummaa suklaata, esim. Panda
25 g voita
1 dl kuohukermaa
koristeluun makeuttamatonta kaakaojauhoa, esim. VanHouten

Paloittele suklaa pieniksi paloiksi. Kiehauta kerma kattilassa. Ota pois liedeltä ja lisää paloiteltu suklaa ja voi. Sekoita, kunnes suklaa ja voi ovat sulaneet ja massa on tasaista. Valuta kuorrutus kakun päälle ja reunoille. Koristele halutessasi.

Huom! Gluteenittomaan kakkuun muista tarkistaa suklaan sisältö. Brunberg on hyvä valinta. 

Portviinitryffelit

Tänä vuonna ajattelin jättää suklaakonvehtien tekemisen paikalliselle suklaatehtaalle ja keskittyä tryffeleihin. Tryffelit ovat enemmän aikuisten makuun ja niitä voi halutessaan maustaa tilkalla alkoholia. Ensimmäisessä tryffelierässäni maistuukin portviini, josta tulee kiva jälkimaku suklaan jo sulettua suuhun. Portviini on myös tyylikäs jälkiruokaviini sellaisenaan tai kahvin kanssa nautittuna.

Joku on käynyt minun tryffelilautasellani!








Portviinitryffelit
200 g tummaa suklaata, esim. Panda
1 dl kuohukermaa
2 rkl (30ml) portviiniä
30 g huoneenlämpöistä voita
leivontakaakaojauhoa, esim. Van Houten

Rouhi suklaa mahdollisimman pieneksi. Kiehauta kerma kattilassa, poista liedeltä ja lisää suklaarouhe. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut kokonaan. Lisää portviini ja voi. Sekoita tasaiseksi. Laita seos jähmettymään jääkaappiin noin 3 tunniksi. Kun massa on jähmettynyt, ota lusikalla sopiva pala ja pyörittele palloksi. Tässä vaiheessa kannattaa olla ripeä, sillä massa sulaa nopeasti käsiin. Laita valmiit tryffelipallot lepäämään jääkaappiin.

Pyörittele pallot makeuttamattomassa kaakaojauheessa ennen tarjoilua. Tryffelit ovat kauniita sellaisenaan, mutta ne voi laittaa myös metallisiin karkkivuokiin.

Suklaalevite

Levitteet ovat käteviä kakun- ja pikkuleipien täytteitä. Kaupasta ostettuina ne säästävät aikaa ja useimmiten myös rahaa. Viime aikoina olen kuitenkin löytänyt itseni yhä useammin kattilan äärestä keittämästä omaa curdia tai levitettä. Edullisemmaksi omatekoiset tuskin tulevat, mutta ainakin tiedän, mitä aineita leivonnaiseni sisältävät. Joulunajan suosikkini, puolukkacurdin lisäksi, on gluteeniton suklaalevite. Kakun täytteenä suklaalevite on erinomainen, mutta voit sipaista sitä myös paahtoleivälle tai keksin päälle. Jouluna suklaalevite on loistava vierasvara ja lahjavinkki.


Suklaalevite saa Marie-keksitkin maistumaan.
 

Suklaalevite
250 g voita
250 g tummaa suklaata (esim. Panda, gluteenittomaan levitteeseen Brunberg)
1-3 rkl sokeria, riippuen suklaan makeudesta
2 tl vaniljasokeria
1 1/4 dl haaleaa maitoa
1 kananmuna

Sulata voi. Rouhi suklaa paloiksi ja lisää voisulaan. Sekoita ja anna suklaan sulaa. Lisää sokerit ja sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä hitaasti huoneenlämpöiseksi. Lisää huoneenlämpöiseen suklaaseokseen haalea maito. Itse lämmitin maitoa mikrossa sulatusasetuksilla hetken. Sekoita seos tasaiseksi. Anna jälleen jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Lisää kananmuna sähkövatkaimella sekoittaen. Kaada seos hillopurkkiin ja siirrä jääkaappiin. Anna jähmettyä yön yli. Ota levite lämpenemään ennen tarjoilua, näin se on helpompi levittää ja maku tulee paremmin esille.

Espresso-suklaatorttu

Taivas työntää lunta ja tuuli ulvoo nurkissa. Mikäpä sen sopivampi ilma aloittaa joululeivonnaisten suunnittelu ja kokeilu. Tänä(kin) jouluna meillä syödään suklaisia leivonnaisia. Kokeilun aloitin espresso-suklaatortulla, jonka ohje löytyi Helsingin Sanomista. Torttu on ihanan suklainen ja täytettä on sopivasti. Kahvi maistuu valmiissa tortussa yllättävän vähän, joten kahvikissojen kannattaa käyttää juuri espressoa. Mutta älä jätä torttua tekemättä, vaikka espressoa ei olisikaan saatavilla. Tavallinen, vahva kahvi käy ihan hyvin. Maut tulevat paremmin esille, kun muistaa ottaa tortun lämpenemään hyvissä ajoin.



Siivilöi valmiin tortun päälle kaakaojauhetta.

Espresso-suklaatorttu
pohja:
100 g kylmää voita
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
1/4 tl suolaa
1 muna
2 rkl kylmää vettä

Kuutio kylmä voi. Sekoita vehnäjauhot, sokeri ja suola keksenään. Nypi joukkoon voi. Lisää kananmuna ja vesi ja sekoita. Muotoile taikinasta pallo ja anna taikinan levätä jääkaapissa ainakin puoli tuntia. Kauli taikinasta ympyrä ja asettele se voideltuun piirakkavuokaan. Laita pohjan päälle leivinpaperi ja kaada painoksi esimerkiksi kuivia herneitä. Paista pohjaa 175 asteessa noin 10 minuuttia.



Herneiden pitäisi estää taikinareunojen valuminen pohjan esipaistamisen aikana.

täyte:
250 g tummaa suklaata
2 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
½ dl keitettyä espressoa tai vahvaa kahvia
2/3 dl sokeria (itse laitoin hieman vähemmän)
1/4 tl suolaa
2 munaa

Rouhi suklaa pieneksi. Kuumenna kasarissa kerma, maito ja kahvi lähes kiehuvaksi. Ota pois liedeltä. Lisää suklaarouhe ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Sekoita joukkoon sokeri ja suola. Riko kananmunien rakenne kevyesti vatkaamalla, lisää suklaaseoksen joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Kaada seos esipaistetun pohjan päälle ja paista 15-20 minuuttia. Anna jäähtyä täysin ja laita vetäytymään jääkaappiin ainakin muutamaksi tunniksi. Siivilöi päälle kaakaojauhetta ennen tarjoilua. 

Toffee-mokkapalat

Uskallan väittää, että mokkapalat ovat yksi Suomen suosituimmista leivonnaisista. Niin paljon niitä leivotaan lasten syntymäpäiville, myyjäisiin, urheiluseurojen kahviloihin, alakoulun diskoon. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Ja mikäs siinä, mokkapalat ovat tosi hyviä ja helppoja tehdä. Mutta voisiko perinteisiä mokkapaloja uudistaa? Päätin tarttua haasteeseen ja kokeilla naistenlehden (MeNaiset 46/2013) tarjoamaa reseptiä suklaapaloista, joiden kuorrutteena on kermakaramelleja ja suklaata ja koristeena pätkittyjä suolatikkuja.

Mokkapalojen toffee tulee Omar-karkeista.

Vielä ei löytynyt mokkapalojen voittajaa. Pohja oli kuiva, kermatoffeekerros irtosi leikatessa pohjasta, toffee tarttui hampaisiin, maitosuklaa oli liian makeaa eivätkä suolatikut maistuneet millekään. Tätäkin listaa voisin jatkaa vielä pidemmälle. Jos joku teistä kuitenkin haluaa näitä kokeilla, suosittelen maitosuklaan tilalle vähemmän makeaa tummaa suklaata.

Toffee-mokkapalat
pohja:
2 munaa
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 rkl kaakaojauhetta
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
100 g voita

Sulata voi. Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi. Yhdistä kaakaojauho, vehnäjauhot ja leivinjauhe. Lisää hieman jäähtynyt voi ja jauohoseos vuorotellen munavaahtoon. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun (25cmx30cm) vuokaan. Paista 175 asteessa noin 20 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä kunnolla.

toffeetäyte:
1 pussi (220g) Omar-karkkeja
3 rkl kermaa

Pilko karkit terävällä veitsellä pienemmiksi paloiksi, jotta ne sulavat nopeammin. Laita karkkipalat kattilaan ja mittaa kerma mukaan. Lämmitä seosta koko ajan sekoittaen, kunnes karkit sulavat. Kaada lämmin täyte jäähtyneen pohjan päälle ja levitä tasaiseksi. Siirrä kylmään jäähtymään. Suklaakuorrutus on helpompi levittää, kun toffeekerros on mahdollisimman kylmä.   

200 g suklaata, suosittelen tummaa suklaata
suolatikkuja

Sulata suklaa esim. mikrossa miedolla lämmöllä. Levitä suklaa toffeekerroksen päälle ja koristele suolatikun pätkillä. Voit painella tikkuja suklaaseen, jolloin ne pysyvät leikatessa paremmin paikallaan. Jäähdytä ja leikkaa paloiksi.

Beaujolais nouveau 2013

Meidän ruokakuntamme marraskuun perinteisiin kuuluu ranskalainen uuden sadon punaviini eli beaujolais nouveau. Beaujolais nouveau on valmistettu kuluvan satovuoden Gamay-rypäleistä, ja toisin kuin muut punaviinikaverinsa, se tulee myyntiin jo muutaman kuukauden kuluttua sadonkorjuusta. Myynti alkaa ympäri maailmaa aina marraskuun kolmantena torstaina ja tänä vuonna tuo päivä oli 21.11.

Uuden sadon viinit ovat enemmän tai vähemmän mehumaisia ja sopivatkin parhaiten kevyiden ruokien, kuten salaattien ja kanan kanssa. Me maistoimme tämän vuoden viiniä perjantai-iltana, tonnikalapihvien ja salaatin seurana, takkatulen loisteessa. Hyvästä seurasta ja tunnelmasta huolimatta tuoksusta tuli mieleen banaani ja väristä vadelma. Kuten joka vuosi.

Kerran vuodessa, kevyenä seurusteluviininä, beaujolais on ok. Suosittelen tätä esimerkiksi pikkujouluviiniksi, ei tarvitse ainakaan keskittyä sanomaan mitään fiksua viinin olemuksesta.
 

Haaste

Olen saanut ensimmäisen blogihaasteeni! Laura haastoi minut miettimään joulua ja joulukoristesuosikkiani.

Sen verran on jo elämänkokemuksia takana, että osa koristeista on jäänyt matkan varrelle ja vastaavasti mukana pysyneet ovat kaikki arvokkaita. Muutettuamme nykyiseen kotiimme seitsemän vuotta sitten, sain pitkään haaveilemani takan ja leivinuunin. Uuni on kotimme katseenvangitsija ja lämmönlähde. Pataruuista on tullut talvipäiviemme vakioruokaa. Syys- ja talvi-iltoina punaviinilasillista takan edessä ei voita mikään... Ja viinipullonkorkit alkoivatkin sitten tehdä pesäänsä pitkälle uuninreunukselle. Kun koitti ensimmäinen joulu uudessa kodissa, sain idean tehdä korkeille punaisesta huopakankaasta pienet myssyt ja niin syntyi tonttujoukko. Nykyisin meille ei tule joulua ilman tätä touhujamme valvovaa porukkaa.

Kiitos Laura! Viesti lähtee eteenpäin seuraaville:

http://pilippola.blogspot.fi/

http://paperitahti.blogspot.fi/

Linkittäkää juttunne myös alkuperäiseen http://www.karkkipurkki.com/2013/11/joulukoristeista-lempparein.html blogiin.

Paprika-fetapaitos - väriä elämään!

Marraskuu meinaa saada minusta otteen. Sitkeänä jatkuva flunssa ja pimeät, sateiset päivät uhkaavat mielenterveyttä. Ulkoilmaa saan riittävästi, kiitos espanjalaisen karvakorvamme, joten kehoni kaipaa selvästi vitamiineja. Siispä paprikakauppaan.

Väriä ja vitamiineja marraskuuhun!

Kesällä teimme lämpimiä kasviksia grillissä. Paprikat ynnä muut kasvikset saivat päälleen lorauksen oliiviöljyä ja palan fetajuustoa. Kääräisy folioon ja folionyytti grilliin. Kokkauksen siirryttyä sisälle muuntui ohje uunivuoassa tehtäväksi. Olemme syöneet paprika-fetapaistosta liharuuan lisukkeena, sellaisenaan iltapalana, tarjonneet sitä vieraille punaviinin kera, lisänneet kesäkurpitsaa ja ottaneet sitä pois. Ja aina se maistuu yhtä hyvälle.


Erivärisiä paprikoita ja kesäkurpitsaa.

Punasipulirenkaita ja fetaa.

Päälle vielä mustapippuria ja oliiviöljyä.

Paprika-fetapaistos
3 eriväristä paprikaa
1 punasipuli
1 kesäkurpitsa
2 pakettia palana myytävää fetajuustoa
oliiviöljyä
mustapippuria
timjamia
rosmariinia

Lorauta oliiviöljyä uunivuoan pohjalle. Pilko kasvikset ja sekoita ne kulhossa. Meillä paprikat ja kesäkurpitsa ovat olleet suikaleina, punasipuli renkaina. Kaada kasvikset vuokaan. Leikkaa fetasta paksuja levyjä ja levitä ne kasvisten päälle. Rouhi päälle mustapippuria ja lorauta reilulla kädellä oliiviöljyä. Halutessasi lisää yrttejä. Paista 200 asteessa 20 minuuttia. Kasvikset saavat jäädä rapsakoiksi.

Puolukkacurdkakku

Työkaverini pyysi minua tekemään kaksi täytekakkua 30-vuotisjuhliinsa. Päädyimme yhteen isoon levykakkuun ja varakakuksi tehtiin pienempi pyöreänmallinen. Hän sanoi pitävänsä perinteisestä tyylistä ja marjoista. Melko helposti täytteeksi valikoitui aiemmin syksyllä kokeilemani puolukkacurd. Nyt oli mahdollisuus kokeilla tätä ihanuutta täytekakkuun. Pientä jännitystä toi itse tehdyn curdin koostumus, onko se liian löysää ja valuu yli. Puolukkacurd käyttäytyi kuitenkin hyvin ja sopi väreiltään ja maultaan hyvin yhteen valkosuklaatäytteen kanssa. Kostutukseen valikoitui karpalovichy. Siinä on mukavan kupliva ja raikas maku. Kakkujen päälle päivänsankari hyväksyi ehdotukseni perinteisestä suklaakuorrutteesta. Koristeeksi riittivät suklaarouhe ja pursotukset flora vispistä. Onnea Laura ja ystäväsi Pilvi!  


Taaempi kakku on jo valmis, etualalla olevasta puuttuu vielä suklaarouhe.

Puolukkacurd tuo vaihtelua täytteen väreihin ja makuihin. Kostukkeena karpalovichyä.

Levykakkupohjat tein Kinuskikissan ohjeella. Yhteensä paistoin kolme suklaakakkulevyä.

Pyöreä kakkupohja:
6 munaa
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta, esim. Van Houten

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää kuivat aineet siivilän läpi. Paista 175 asteessa noin 35 minuuttia.

Täytteinä oli siis puolukkacurdia ja valkosuklaatäytettä. Kumpaakin tein kolminkertaisen annoksen. Curdin valmistin jo muutamaa päivää aiemmin, jotta se ehtii kunnolla jäähtyä. Suklaatäytteen alkuperä on Kinuskikissalta, mutta olen sitä hieman muuttanut. Suklaa voi olla tarpeen mukaan tummaa tai valkoista.

Valkosuklaatäyte:
2 dl vispikermaa
1 prk eli 2dl vaniljarahkaa
130 g valkosuklaata, esim. Panda

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon rahka. Sulata suklaa miedolla lämmöllä joko mikrossa tai vesihauteessa. Lisää suklaa vaahdon joukkoon ja sekoita tasaiseksi.

Suklaakuorrutteen ohje on Kinuskikissan. Näihin kahteen kakkuun riitti kaksinkertainen kuorruteannos. Reunapursotuksiin meni kolme purkkia (7,5 dl) flora vispiä.

Tilaustuotteiden tekeminen on hauskaa ja nautin kakkujen suunnittelusta. Luovutusvaiheessa iskee kuitenkin suomalainen vaatimattomuus ja löydän leipomuksistani sen seitsemän virhettä. Varsinkin kakun kosteus tuottaa minulle usein päänvaivaa, kuiva täytekakku on itselleni kauhistus. Toiselle tehtyä ei pysty edes koemaistamaan, täytyy vain luottaa omaan taitoonsa. Näiden kakkujen ulkonäköön olen suht' tyytyväinen, täytteeseen tyytyväinen ja kosteus jää muiden arvioitavaksi. Sekin, samoin kuin kakun maku tai ulkonäkö, on loppujen lopuksi makukysymys.

Banaani-suklaakeikauskakku

Olen täällä jo aikaisemmin kirjoittanut tv:n ruokaohjelmista. Koko Suomi leipoo - ohjelma hämmästytti minua lokakuussa keikauskakuilla. Niitä leivotaan edelleen! Itselleni tuli nimittäin ensimmäisenä mieleen ananaskeikauskakku, jota 80-luvulla leivoin ahkerasti äitini keittiössä. Pyöreät säilykeananaskiekot, joiden väliin tuli punaisia säilykekirsikoita, laitettiin fariinisokerin ja voin kanssa vuoan pohjalle. Taikina päälle ja uuniin. Keikautus lautaselle ja kyllä oli hyvää! Ananas korvattiin välillä raparperillä, jos alkoi kovasti kyllästyttämään.

Koko Suomi leipoo - kilpailijoiden keikauskakut pitivät toki sisällään jotain aivan muuta kuin säilykeananasta. Mielenkiintoisin oli Hannan banaani-suklaakeikauskakku, jonka valitsin tämän vuoden isänpäiväkakuksi. Lopputulosta arvioivan makuraatimme ytimekkäimmän yhteenvedon teki Tiitu, melkein kolme: "Hyvääää, mutta nuo harmaat ei. " Itse olen samaa mieltä. Hyvää, mutta en aivan ymmärtänyt paahdettujen suolapähkinöiden ideaa. Seuraavalla kerralla aion käyttää pähkinät suolaisina tai jätän ne kokonaan pois. Toinen ongelma oli banaanin määrässä. Hannan ohjeessa banaaneja on peräti viisi. Minä sain mahtumaan vuoan (noin 30x13cm) pohjalle nipin napin puolitoista banaania. Taikina oli kuitenkin oikein mitoitettu, se mahtui vuokaan hyvin, eikä pursunnut paistettaessa yli reunojen. Olisikohan ohjeen laatija käyttänyt pienempiä ruokabanaaneja?

Pähkinä- ja banaaniongelmista huolimatta isänpäivän makuraatimme suosittelee kokeilemaan tätä 2000-luvun keikauskakkua.

Kinuskikastike kruunaa kokonaisuuden.



Suolapähkinät paahdettiin pannulla ennen tarjoilua.

Banaani-suklaakeikauskakku
vuokaan:
50 g voita
3/4 dl sokeria
5 banaania (sain mahtumaan vain 1½ !)
noin ½ sitruunan mehu

Vuoraa suorakaiteen muotoinen vuoka leivinpaperilla. Sulata voi ja lisää sokeri. Kaada vuoan pohjalle. Viipaloi banaanit viistottain ja aseta vuokaan. Purista päälle hieman sitruunamehua.

pohja:
150 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria
½ dl maitoa
1½ dl vehnäjauhoja
½ dl kaakaojauhetta, esim. Van Houten
1 tl leivinjauhetta
100 g maitosuklaata

Rouhi suklaa pieneksi. Vaahdota voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen, koko ajan vatkaten. Sekoita vehnäjauhot, kaakao, vaniljasokeri ja leivinjauhe keskenään ja siivilöi taikinan joukkoon vuorotellen maidon kanssa. Lisää rouhittu suklaa. Kaada vuokaan banaanien päälle. Paista 175 asteessa 40-50 minuuttia. Anna levähtää vuoassa vähintään viisi minuuttia ennen kumoamista.

kinuskikastike:
1 dl fariinisokeria
1 dl kuohukermaa
(0,5 dl suolaphkinöitä)

Kiehauta fariinisokeria ja kermaa kattilassa n. 10 minuuttia eli kunnes seos paksunee. Tee kinuskista koristeraitoja valmiin kakun päälle. Kastiketta tulee sen verran paljon, että sitä voi halutessaan lisätä kakkupalansa päälle. (Paahda suolapähkinöitä pannulla ja ripottele kakun päälle.)

Banaanileivokset

80-luvun loppupuolella olin kesävaihtarina Amerikassa. Leipomisinto oli jo tuolloin kova. Mukana oli mustikkapiirakkaresepti, jonka avulla yritin loihtia isäntäperheelle suomalaisen marjapiirakan. Lopputulosta en muista, todennäköisesti ei ollut kummoinen. Matkamuistona toin itselleni amerikkalaisen reseptivihkosen. Suurin osa resepteistä on jäänyt kokeilematta, mutta banaanileivokset ovat kulkeneet mukanani vanhempieni keittiöstä, lukuisten opiskelija-asuntojen ja elämän myllerrysten kautta nykyiseen keittiööni. Tämä ohje on hieman paranneltu versio alkuperäisestä, jossa kuorrutusta ei ollut ollenkaan. Ohje on helppo, edes sähkövatkainta ei tarvita. Jos tykkäsit porkkanaleivoksista, tykkäät varmasti näistäkin.

Banaanileivokset
4 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
½ tl suolaa
1 dl pähkinärouhetta
1½ dl (n. 150g) voisulaa
2 dl piimää
2 munaa
3 banaania

Voitele suorakaiteenmuotoinen vuoka. Murskaa banaanit mössöksi. Sekoita kuivat aineet eli jauhot, sokeri, kohotusaineet, suola ja pähkinärouhe keskenään. Sulata voi ja  lisää voisulan joukkoon piimä, munat ja murskatut banaanit. Yhdistä kuivat aineet voiseokseen ja sekoita vain sen verran, että aineet tasoittuvat. Levitä taikina vuokaan ja paista 200 asteessa 25-30 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä.

kuorrutus:
50 g voita sulatettuna
2 rkl maitoa
4 dl tomusokeria
koristeluun esim. pähkinöitä

Lisää voisulan joukkoon maito ja tomusokeri. Sekoita tasaiseksi. Levitä kuorrute jäähtyneen pohjan päälle. Koristele esim. pähkinöillä. Leikkaa annospaloiksi. Leivoksissa on paljon rasvaa, joten ne kannattaa säilyttää jääkaapissa. 

Suklaa-banaanitikkarit

Leipominen on minun tapani rentoutua. Uusien herkkujen suunnittelu ja leipominen vievät ajatukset pois työasioista. Otsarypyt siliää, kun jauhot pöllyää! Rentoutuminen on taattu, kun nonna ja pappa saavat vieraita ja tekijöitä on niin monta, että keittiö meinaa käydä pieneksi. Lauantaina herkuttelimme suklaa-banaanitikkareilla, jotka tehtiin porukalla keittiönpöydän ääressä. Valmiiden tikkareiden ulkonäkö poikkesi hieman ohjeesta, mutta hauskaa meillä oli. Ja suklaalevite oli hyvää.

Tähän pyrittiin.

Tässä osa lopputuloksesta.

Suklaa-banaanitikkarit
banaaneja
pähkinä-suklaalevitettä
kookoshiutaleita
grillitikkuja

Kuori ja puolita banaanit. Meillä osa banaaneista oli vieläkin pienempinä paloina. Työnnä grillitikut banaaneihin. Notkista pähkinä-suklaalevite mikrossa mahdollisemman juoksevaksi. Lusikoi seosta banaanien päälle samalla pyörittäen niitä. Ripottele pinnalle kookoshiutaleita. Jäädytä banaanit pakastimessa noin 3 tuntia.

Meillä hankalimmaksi vaiheeksi osoittautui banaanien kuorruttaminen pähkinä-suklaalevitteellä. Banaanit luiskahtelivat irti tikuista. Levitteen kannattaakin olla mahdollisimman juoksevaa. Huomioi kuitenkin, että juokseva levite on tosi kuumaa!

Kuorruta banaanit pähkinä-suklaalevitteellä.

Ripottele kookoshiutaleita päälle.

Leipominen on kivaa!

Varsovan herkkuja

Leveitä paraatikatuja, raitiovaunujen kolinaa, korttelinkokoisia rakennuksia, kauniita puistoja, korkeita korkoja, edullisia kahvilakäyntejä, surullinen historia. Näihin sanoihin tiivistyy minun Varsovani.

 

 

Along this path of suffering and death over 300 000 jews were driven in 1942-43 from the Warsaw ghetto to the gas chambers of the nazi extermination camps.

Syyslomamatkakohteesta tiesin etukäteen juurikin tuon toisen maailmansodan aikaisen historian ja Chopinin. Ja näistäkin se positiivisempi asia eli Chopin syntyi oikeasti  Żelazowa Wolan kylässä noin 50 kilometriä Varsovasta länteen. Kirjojen ja elokuvien suurkuluttajalle Varsova oli kuitenkin helppo valinta.

 

 

Entä kannattiko käydä? Ehdottomasti. Varsova on sopiva muutaman päivän kaupunkikohde. Julkisella liikenteellä on edullista liikkua, shoppailijalle riittää kauppoja ja kotikondiittori saa uusia ideoita, sillä ruokailu ja kahvilakäynnit ovat suomalaisittain edullisia, kaksi yhden hinnalla. Ja mehän syötiin!


Strzalkowskilla nautiskeltiin reippaasti alle kymmenellä eurolla.
 



Paikallinen munkki eli paczki.
 

Tämä ihanuus maksoi 1,10 euroa.
Yhteensä kaksi cappuccinoa, kaksi munkkia ja leivos noin 7e.

Zurek on suosituin puolalainen keitto. Tässä versiossa makkaranpaloja, pekonia ja kananmunaa. Kyytipojaksi puolalaista olutta.

Rocky Road

Leipomisen yksi ihanuus on siinä, että voi ilahduttaa perhettä ja ystäviä. Tai vaikkapa työkavereita. Heitähän sitä miehen lisäksi normiviikon aikana eniten tapaa. Arkena leipominen on aina oma juttunsa, arki-illan leipomuksen pitää olla nopea ja yksinkertainen toteuttaa. Rocky Road täyttää nämä ehdot hyvin, tämän simppelimpi ei ohje voi enää olla. Alkuperältään australialaiseen makeaan herkkuun voi käyttää kaapin perällä lojuvat pähkinät, rusinat, keksin loput ym. Suosittelen käyttämään tummaa suklaata. Se on kauniin väristä ja maitosuklaa on ainakin minun makuuni liian makeaa. Rocky Roadista saa helposti myös gluteenittoman, kunhan vain jättää keksit pois.

Perjantain herkku työkavereille.

Rocky Road
30 g voita
200 g tummaa suklaata, esim. Panda
60 g vaahtokarkkeja
60 g suolapähkinöitä
30 g keksejä, esim. Marie tai Digestive

Vuoraa pieni vuoka voipaperilla. Sulata voi ja suklaa. Kaada suklaata vuokaan ja ripottele päälle pähkinöitä, keksinmuruja, vaahtokarkin paloja, mitä kaapista sattuu löytymään. Kaada päälle uusi kerros suklaata. Päällimmäiseksi kerrokseksi voit jättää joko suklaan tai täytteitä. Laita vuoka jääkaappiin ja anna jähmettyä muutama tunti. Leikkaa terävällä veitsellä paloiksi.

Huom! Nämä ainekset sisältävät gluteenia. Jos haluat tehdä gluteenitonta Rocky Roadia, valitse Brunbergin tumma suklaa ja vaihda keksien tilalle esim. rusinoita.