torstai 28. marraskuuta 2013

Toffee-mokkapalat

Uskallan väittää, että mokkapalat ovat yksi Suomen suosituimmista leivonnaisista. Niin paljon niitä leivotaan lasten syntymäpäiville, myyjäisiin, urheiluseurojen kahviloihin, alakoulun diskoon. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Ja mikäs siinä, mokkapalat ovat tosi hyviä ja helppoja tehdä. Mutta voisiko perinteisiä mokkapaloja uudistaa? Päätin tarttua haasteeseen ja kokeilla naistenlehden (MeNaiset 46/2013) tarjoamaa reseptiä suklaapaloista, joiden kuorrutteena on kermakaramelleja ja suklaata ja koristeena pätkittyjä suolatikkuja.

Mokkapalojen toffee tulee Omar-karkeista.

Vielä ei löytynyt mokkapalojen voittajaa. Pohja oli kuiva, kermatoffeekerros irtosi leikatessa pohjasta, toffee tarttui hampaisiin, maitosuklaa oli liian makeaa eivätkä suolatikut maistuneet millekään. Tätäkin listaa voisin jatkaa vielä pidemmälle. Jos joku teistä kuitenkin haluaa näitä kokeilla, suosittelen maitosuklaan tilalle vähemmän makeaa tummaa suklaata.



Toffee-mokkapalat
pohja:
2 munaa
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 rkl kaakaojauhetta
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
100 g voita

Sulata voi. Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi. Yhdistä kaakaojauho, vehnäjauhot ja leivinjauhe. Lisää hieman jäähtynyt voi ja jauohoseos vuorotellen munavaahtoon. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun (25cmx30cm) vuokaan. Paista 175 asteessa noin 20 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä kunnolla.

toffeetäyte:
1 pussi (220g) Omar-karkkeja
3 rkl kermaa

Pilko karkit terävällä veitsellä pienemmiksi paloiksi, jotta ne sulavat nopeammin. Laita karkkipalat kattilaan ja mittaa kerma mukaan. Lämmitä seosta koko ajan sekoittaen, kunnes karkit sulavat. Kaada lämmin täyte jäähtyneen pohjan päälle ja levitä tasaiseksi. Siirrä kylmään jäähtymään. Suklaakuorrutus on helpompi levittää, kun toffeekerros on mahdollisimman kylmä.   

200 g suklaata, suosittelen tummaa suklaata
suolatikkuja

Sulata suklaa esim. mikrossa miedolla lämmöllä. Levitä suklaa toffeekerroksen päälle ja koristele suolatikun pätkillä. Voit painella tikkuja suklaaseen, jolloin ne pysyvät leikatessa paremmin paikallaan. Jäähdytä ja leikkaa paloiksi.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Beaujolais nouveau 2013



Meidän ruokakuntamme marraskuun perinteisiin kuuluu ranskalainen uuden sadon punaviini eli beaujolais nouveau. Beaujolais nouveau on valmistettu kuluvan satovuoden Gamay-rypäleistä, ja toisin kuin muut punaviinikaverinsa, se tulee myyntiin jo muutaman kuukauden kuluttua sadonkorjuusta. Myynti alkaa ympäri maailmaa aina marraskuun kolmantena torstaina ja tänä vuonna tuo päivä oli 21.11.

Uuden sadon viinit ovat enemmän tai vähemmän mehumaisia ja sopivatkin parhaiten kevyiden ruokien, kuten salaattien ja kanan kanssa. Me maistoimme tämän vuoden viiniä perjantai-iltana, tonnikalapihvien ja salaatin seurana, takkatulen loisteessa. Hyvästä seurasta ja tunnelmasta huolimatta tuoksusta tuli mieleen banaani ja väristä vadelma. Kuten joka vuosi.


Kerran vuodessa, kevyenä seurusteluviininä, beaujolais on ok. Suosittelen tätä esimerkiksi pikkujouluviiniksi, ei tarvitse ainakaan keskittyä sanomaan mitään fiksua viinin olemuksesta.
 


lauantai 23. marraskuuta 2013

Haaste

Olen saanut ensimmäisen blogihaasteeni! Laura haastoi minut miettimään joulua ja joulukoristesuosikkiani.

Sen verran on jo elämänkokemuksia takana, että osa koristeista on jäänyt matkan varrelle ja vastaavasti mukana pysyneet ovat kaikki arvokkaita. Muutettuamme nykyiseen kotiimme seitsemän vuotta sitten, sain pitkään haaveilemani takan ja leivinuunin. Uuni on kotimme katseenvangitsija ja lämmönlähde. Pataruuista on tullut talvipäiviemme vakioruokaa. Syys- ja talvi-iltoina punaviinilasillista takan edessä ei voita mikään... Ja viinipullonkorkit alkoivatkin sitten tehdä pesäänsä pitkälle uuninreunukselle. Kun koitti ensimmäinen joulu uudessa kodissa, sain idean tehdä korkeille punaisesta huopakankaasta pienet myssyt ja niin syntyi tonttujoukko. Nykyisin meille ei tule joulua ilman tätä touhujamme valvovaa porukkaa.



Kiitos Laura! Viesti lähtee eteenpäin seuraaville:

http://pilippola.blogspot.fi/

http://paperitahti.blogspot.fi/

Linkittäkää juttunne myös alkuperäiseen http://www.karkkipurkki.com/2013/11/joulukoristeista-lempparein.html blogiin.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Paprika-fetapaitos - väriä elämään!

Marraskuu meinaa saada minusta otteen. Sitkeänä jatkuva flunssa ja pimeät, sateiset päivät uhkaavat mielenterveyttä. Ulkoilmaa saan riittävästi, kiitos espanjalaisen karvakorvamme, joten kehoni kaipaa selvästi vitamiineja. Siispä paprikakauppaan.

Väriä ja vitamiineja marraskuuhun!

Kesällä teimme lämpimiä kasviksia grillissä. Paprikat ynnä muut kasvikset saivat päälleen lorauksen oliiviöljyä ja palan fetajuustoa. Kääräisy folioon ja folionyytti grilliin. Kokkauksen siirryttyä sisälle muuntui ohje uunivuoassa tehtäväksi. Olemme syöneet paprika-fetapaistosta liharuuan lisukkeena, sellaisenaan iltapalana, tarjonneet sitä vieraille punaviinin kera, lisänneet kesäkurpitsaa ja ottaneet sitä pois. Ja aina se maistuu yhtä hyvälle.

Erivärisiä paprikoita ja kesäkurpitsaa.

Punasipulirenkaita ja fetaa.

Päälle vielä mustapippuria ja oliiviöljyä.

Paprika-fetapaistos
3 eriväristä paprikaa
1 punasipuli
1 kesäkurpitsa
2 pakettia palana myytävää fetajuustoa
oliiviöljyä
mustapippuria
timjamia
rosmariinia

Lorauta oliiviöljyä uunivuoan pohjalle. Pilko kasvikset ja sekoita ne kulhossa. Meillä paprikat ja kesäkurpitsa ovat olleet suikaleina, punasipuli renkaina. Kaada kasvikset vuokaan. Leikkaa fetasta paksuja levyjä ja levitä ne kasvisten päälle. Rouhi päälle mustapippuria ja lorauta reilulla kädellä oliiviöljyä. Halutessasi lisää yrttejä. Paista 200 asteessa 20 minuuttia. Kasvikset saavat jäädä rapsakoiksi.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Puolukkacurdkakku

Työkaverini pyysi minua tekemään kaksi täytekakkua 30-vuotisjuhliinsa. Päädyimme yhteen isoon levykakkuun ja varakakuksi tehtiin pienempi pyöreänmallinen. Hän sanoi pitävänsä perinteisestä tyylistä ja marjoista. Melko helposti täytteeksi valikoitui aiemmin syksyllä kokeilemani puolukkacurd. Nyt oli mahdollisuus kokeilla tätä ihanuutta täytekakkuun. Pientä jännitystä toi itse tehdyn curdin koostumus, onko se liian löysää ja valuu yli. Puolukkacurd käyttäytyi kuitenkin hyvin ja sopi väreiltään ja maultaan hyvin yhteen valkosuklaatäytteen kanssa. Kostutukseen valikoitui karpalovichy. Siinä on mukavan kupliva ja raikas maku. Kakkujen päälle päivänsankari hyväksyi ehdotukseni perinteisestä suklaakuorrutteesta. Koristeeksi riittivät suklaarouhe ja pursotukset flora vispistä. Onnea Laura ja ystäväsi Pilvi!  

Taaempi kakku on jo valmis, etualalla olevasta puuttuu vielä suklaarouhe.



Puolukkacurd tuo vaihtelua täytteen väreihin ja makuihin. Kostukkeena karpalovichyä.

Levykakkupohjat tein Kinuskikissan ohjeella. Yhteensä paistoin kolme suklaakakkulevyä.

Pyöreä kakkupohja:
6 munaa
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta, esim. Van Houten

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää kuivat aineet siivilän läpi. Paista 175 asteessa noin 35 minuuttia.

Täytteinä oli siis puolukkacurdia ja valkosuklaatäytettä. Kumpaakin tein kolminkertaisen annoksen. Curdin valmistin jo muutamaa päivää aiemmin, jotta se ehtii kunnolla jäähtyä. Suklaatäytteen alkuperä on Kinuskikissalta, mutta olen sitä hieman muuttanut. Suklaa voi olla tarpeen mukaan tummaa tai valkoista.

Valkosuklaatäyte:
2 dl vispikermaa
1 prk eli 2dl vaniljarahkaa
130 g valkosuklaata, esim. Panda

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon rahka. Sulata suklaa miedolla lämmöllä joko mikrossa tai vesihauteessa. Lisää suklaa vaahdon joukkoon ja sekoita tasaiseksi.

Suklaakuorrutteen ohje on Kinuskikissan. Näihin kahteen kakkuun riitti kaksinkertainen kuorruteannos. Reunapursotuksiin meni kolme purkkia (7,5 dl) flora vispiä.

Tilaustuotteiden tekeminen on hauskaa ja nautin kakkujen suunnittelusta. Luovutusvaiheessa iskee kuitenkin suomalainen vaatimattomuus ja löydän leipomuksistani sen seitsemän virhettä. Varsinkin kakun kosteus tuottaa minulle usein päänvaivaa, kuiva täytekakku on itselleni kauhistus. Toiselle tehtyä ei pysty edes koemaistamaan, täytyy vain luottaa omaan taitoonsa. Näiden kakkujen ulkonäköön olen suht' tyytyväinen, täytteeseen tyytyväinen ja kosteus jää muiden arvioitavaksi. Sekin, samoin kuin kakun maku tai ulkonäkö, on loppujen lopuksi makukysymys.



lauantai 9. marraskuuta 2013

Banaani-suklaakeikauskakku

Olen täällä jo aikaisemmin kirjoittanut tv:n ruokaohjelmista. Koko Suomi leipoo - ohjelma hämmästytti minua lokakuussa keikauskakuilla. Niitä leivotaan edelleen! Itselleni tuli nimittäin ensimmäisenä mieleen ananaskeikauskakku, jota 80-luvulla leivoin ahkerasti äitini keittiössä. Pyöreät säilykeananaskiekot, joiden väliin tuli punaisia säilykekirsikoita, laitettiin fariinisokerin ja voin kanssa vuoan pohjalle. Taikina päälle ja uuniin. Keikautus lautaselle ja kyllä oli hyvää! Ananas korvattiin välillä raparperillä, jos alkoi kovasti kyllästyttämään.

Koko Suomi leipoo - kilpailijoiden keikauskakut pitivät toki sisällään jotain aivan muuta kuin säilykeananasta. Mielenkiintoisin oli Hannan banaani-suklaakeikauskakku, jonka valitsin tämän vuoden isänpäiväkakuksi. Lopputulosta arvioivan makuraatimme ytimekkäimmän yhteenvedon teki Tiitu, melkein kolme: "Hyvääää, mutta nuo harmaat ei. " Itse olen samaa mieltä. Hyvää, mutta en aivan ymmärtänyt paahdettujen suolapähkinöiden ideaa. Seuraavalla kerralla aion käyttää pähkinät suolaisina tai jätän ne kokonaan pois. Toinen ongelma oli banaanin määrässä. Hannan ohjeessa banaaneja on peräti viisi. Minä sain mahtumaan vuoan (noin 30x13cm) pohjalle nipin napin puolitoista banaania. Taikina oli kuitenkin oikein mitoitettu, se mahtui vuokaan hyvin, eikä pursunnut paistettaessa yli reunojen. Olisikohan ohjeen laatija käyttänyt pienempiä ruokabanaaneja?

Pähkinä- ja banaaniongelmista huolimatta isänpäivän makuraatimme suosittelee kokeilemaan tätä 2000-luvun keikauskakkua.

Kinuskikastike kruunaa kokonaisuuden.


Suolapähkinät paahdettiin pannulla ennen tarjoilua.

Banaani-suklaakeikauskakku
vuokaan:
50 g voita
3/4 dl sokeria
5 banaania (sain mahtumaan vain 1½ !)
noin ½ sitruunan mehu

Vuoraa suorakaiteen muotoinen vuoka leivinpaperilla. Sulata voi ja lisää sokeri. Kaada vuoan pohjalle. Viipaloi banaanit viistottain ja aseta vuokaan. Purista päälle hieman sitruunamehua.

pohja:
150 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria
½ dl maitoa
1½ dl vehnäjauhoja
½ dl kaakaojauhetta, esim. Van Houten
1 tl leivinjauhetta
100 g maitosuklaata

Rouhi suklaa pieneksi. Vaahdota voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen, koko ajan vatkaten. Sekoita vehnäjauhot, kaakao, vaniljasokeri ja leivinjauhe keskenään ja siivilöi taikinan joukkoon vuorotellen maidon kanssa. Lisää rouhittu suklaa. Kaada vuokaan banaanien päälle. Paista 175 asteessa 40-50 minuuttia. Anna levähtää vuoassa vähintään viisi minuuttia ennen kumoamista.

kinuskikastike:
1 dl fariinisokeria
1 dl kuohukermaa
(0,5 dl suolaphkinöitä)

Kiehauta fariinisokeria ja kermaa kattilassa n. 10 minuuttia eli kunnes seos paksunee. Tee kinuskista koristeraitoja valmiin kakun päälle. Kastiketta tulee sen verran paljon, että sitä voi halutessaan lisätä kakkupalansa päälle. (Paahda suolapähkinöitä pannulla ja ripottele kakun päälle.)

perjantai 1. marraskuuta 2013

Banaanileivokset

80-luvun loppupuolella olin kesävaihtarina Amerikassa. Leipomisinto oli jo tuolloin kova. Mukana oli mustikkapiirakkaresepti, jonka avulla yritin loihtia isäntäperheelle suomalaisen marjapiirakan. Lopputulosta en muista, todennäköisesti ei ollut kummoinen. Matkamuistona toin itselleni amerikkalaisen reseptivihkosen. Suurin osa resepteistä on jäänyt kokeilematta, mutta banaanileivokset ovat kulkeneet mukanani vanhempieni keittiöstä, lukuisten opiskelija-asuntojen ja elämän myllerrysten kautta nykyiseen keittiööni. Tämä ohje on hieman paranneltu versio alkuperäisestä, jossa kuorrutusta ei ollut ollenkaan. Ohje on helppo, edes sähkövatkainta ei tarvita. Jos tykkäsit porkkanaleivoksista, tykkäät varmasti näistäkin.




Banaanileivokset
4 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
½ tl suolaa
1 dl pähkinärouhetta
1½ dl (n. 150g) voisulaa
2 dl piimää
2 munaa
3 banaania

Voitele suorakaiteenmuotoinen vuoka. Murskaa banaanit mössöksi. Sekoita kuivat aineet eli jauhot, sokeri, kohotusaineet, suola ja pähkinärouhe keskenään. Sulata voi ja  lisää voisulan joukkoon piimä, munat ja murskatut banaanit. Yhdistä kuivat aineet voiseokseen ja sekoita vain sen verran, että aineet tasoittuvat. Levitä taikina vuokaan ja paista 200 asteessa 25-30 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä.

kuorrutus:
50 g voita sulatettuna
2 rkl maitoa
4 dl tomusokeria
koristeluun esim. pähkinöitä

Lisää voisulan joukkoon maito ja tomusokeri. Sekoita tasaiseksi. Levitä kuorrute jäähtyneen pohjan päälle. Koristele esim. pähkinöillä. Leikkaa annospaloiksi. Leivoksissa on paljon rasvaa, joten ne kannattaa säilyttää jääkaapissa.