Kävin viikonloppuna äidin kanssa mustikassa ja päätin jo etukäteen pakastavani koko marjasaaliin. On tullut leivottua niin ahkerasti heinäkuussa, että pieni tauko olisi paikallaan.
Ihme lupauksia sitä tuleekin tehtyä. Mustikkaiset makumuistot toivat veden kielelle ja kotiin päästyämme leivoin heti mustikkapiirakkaa yhdellä suosikkiohjeistani. Tässä piirakassa muropohja on perunajauhon ansiosta ihanan pehmeä ja täytteen ranskankerma sopii mustikan kanssa hyvin yhteen.
Jos innostuit mustikoista, kokeile myös Ruhtinaallista mustikkapiirakkaa.
Mustikkapiiras
pohja:
150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
1 dl perunajauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää muna edelleen vatkaten. Yhdistä jauhot keskenään ja lisää ne taikinaan. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Levitä taikina voidellun piirasvuoan (halkaisija noin 28cm) pohjalle ja reunoille. Osan taikinasta voi jättää pursotettavaksi piiraan pinnalle. Esipaista pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia.
täyte:
2 dl ranskankermaa (tai kermaviiliä)
2 kananmunaa
½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
noin ½ l mustikoita
Sekoita ranskankermaan sokerit ja munat. Vatkaa sen verran, että munien rakenne rikkoutuu kunnolla. Sekoita joukkoon vielä mustikat ja kaada täyte puolikypsän pohjan päälle tai kaada ensin pohjalle ranskankermaseos ja sen päälle mustikat. (Pursota loppu taikina mustikoiden päälle.) Paista vielä noin 30 minuuttia.
Viime viikolla seikkailin tuulihattujen maailmassa. Tuulihatut ovat kiehtova leivonnainen jo senkin vuoksi, että leivontakilpailuissa ne erottelevat todelliset tekijät amatööreistä. Kun saat tuulihatut onnistumaan, olet oikea leipuri.
Minulla oli oma, 8. luokan kotitaloustunnilta peräisin oleva ohjeeni, mutta koska edellisestä leivontakerrasta oli vuosia, halusin päivittää tietojani. Ei ehkä olisi kannattanut. Vain muutaman esimerkin mainitakseni:
"Kananmunat vatkataan lämpimään taikinaan. / Taikinaa jäähdytään joka välissä, varsinkin ennen kananmunien lisäämistä. / Taikinaan lisätään leivinjauhetta. / Taikina ei tarvitse leivinjauhetta." Hmm...
Pari päivää asiaa pohdittuani päätin leipoa tuulihatut 80-luvun ohjeeni mukaan. Jäähdytin taikinan, enkä lisännyt leivinjauhetta. Ja tuulihatut onnistuivat loistavasti!
Täytevaihtoehtojakin löytyi. Makeaa vai suolaista? Kunnianhimoinen vai helppo? Aurinko ratkaisi asian onneksi puolestani. Paisteella en halunnut viipyä kauan keittiössä, joten valitsin täytteeksi Nutellaa, kermavaahtoa ja tuoreita mansikoita. Ai että oli hyvää!
Tuulihatut (noin 20 kpl)
100 g voita
2 dl vettä
2 dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa
Kuutio voi ja laita se veden kanssa kattilaan. Valitse kattila, jossa voit myöhemmin myös vatkata. Kuumenna voi-vesiseosta kunnes se kiehahtaa kunnolla. Ota kattila liedeltä ja lisää vehnäjauhot kerralla, koko ajan puuhaarukalla sekoittaen. Sekoita, kunnes taikina irtoaa kattilan reunoista ja siitä voi tehdä "pallon". Jäähdytä taikina huoneenlämpöiseksi. Lisää kananmunat yksitellen, vatkaa koko ajan voimakkaasti sähkövatkaimella.
Lusikoi tai pursota taikinaa pieneksi keoiksi leivinapaperin päälle pellille. Koko suurenee kaksinkertaiseksi uunissa. Paista 200 asteessa, uunin keskitasolla, noin 20 minuuttia. ÄLÄ AVAA uunia kesken paistamisen.
täyte:
Nutellaa
vatkattua kermaa
tuoreita marjoja
Jäähdytä tuulihatut. Leikkaa pieni kansi, täytä lusikallisella Nutellaa, vatkatulla kermalla ja tuoreilla marjoilla. Laita kansi päälle.
Tuulihatut voi myös pakastaa ennen täyttämistä.
Murupusut ovat varmaan ensimmäisiä itsenäisiä leivontakokemuksiani ja aivan varmasti ensimmäinen karkkikokeilu. Hyviä muistoja on jäänyt, koska halusin tehdä näitä yhdessä Tiitun kanssa. Minun lapsuudessani murupusuihin ei laitettu koristeita, nyt koristelimme pusut minivaahtokarkeilla, joita toin tuliaisena Visbyn Icasta.
Vaikka murupusut ovat aikuisen makuun tosi makeita, lasten suuhun ne näyttävät sopivan edelleen hyvin. Ohje on helppo, työvaiheita on vain muutama ja karkit jähmettyvät jääkaapissa nopeasti.
Osa karkkimassasta jäähdytettiin levynä pellillä ja levy leikattiin suupaloiksi.
Ohjetta kirjoittaessani koin yllätyksen, sillä olin ajatellut murupusujen olevan gluteenittomia. Käyttämäni riisimurot sisälsivät kuitenkin ohramallasta! Täytyy tarkistaa seuraavalla kauppareissulla, löytyykö koko rivin pituisesta murohyllystä yhtään gluteenitonta riisimuroa.
Murupusut
125 g kookosrasvaa
125 g tomusokeria
2,5 rkl makeuttamatonta kaakaojauhoa
1 tl vaniljasokeria
noin 9 dl riisimuroja
Mittaa riisimurot suureen taikinakulhoon. Lisää tomusokeri, kaakao ja vaniljasokeri. Sekoita varovasti, jotta riisimurot rikkoutuvat mahdollisimman vähän. Sulata kookosrasva ja lisää se riisimuroihin. Sekoita tasaiseksi. Lusikoi massaa paperivuokiin tai levitä se levyksi voipaperin päälle pellille. Koristele halutessasi. Anna karkkien jähmettyä jääkaapissa.
Lapsena opetettiin, että ruoalla ei saa leikkiä. Lautanen piti syödä tyhjäksi, ruoalla ei sotkettu, heitetty muita ruokailijoita tai sitä ei heitetty lattialle. Hyviä neuvoja edelleen. Onneksi toisenlainen ruoalla leikkiminen eli ruoan houkuttelevaksi tekeminen on nykyään jopa muodikasta, sillä suuri osa ruoan nautinnosta tulee sen ulkonäöstä.
Näin kuutiosalaatin kuvan jossakin blogissa, jonka nimeä en nyt valitettavasti muista. Kuva jäi mieleeni aurinkoisena ja houkuttelevana ruokakuvana, teki heti mieli maistaa kuvan salaattia. Niinpä omaa kuutiosalaattiani suunnitellessani valitsin mahdollisimman erivärisiä osia, en niinkään miettinyt niiden yhteensopivuutta. Lopputulokseen olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, osat täydensivät hyvin toisiaan. Salaatista tuli niin kiva, että säästimme sen jälkiruoaksi ja nautimme kaikessa rauhassa viileän valkoviinin seurana.
Kuutiosalaatti
esim. kurkkua, vesimelonia, fetaa, persikkaa.
päälle rouhittua mustapippuria ja loraus oliiviöljyä
Kuutioi salaattiainekset mahdollisimman samankokoisiksi paloiksi. Kokoa omaa silmääsi miellyttävä salaatti. Rouhi päälle mustapipuria ja lorauta oliiviöljyä.
Huom! Nälkäisenä kuutiosalaattia ei kannata ruveta tekemään, minäkään en jaksanut näpertää kuin yhden kerroksen, sen verran aikaa kuutioiden tekeminen vie. Kuvista huomaa, että samankokoisten palojen tekeminen oli hankalaa, varsinkin puoliraa'asta persikasta kuutioita oli hankala tehdä.
Ihmeellistä kyllä, kökkö kesäsää ei ole minua juurikaan vaivannut. Mitäpä se haittaa, että kukkapenkit kasvaa rikkaruohoa (eivät näy onneksi sisälle asti) tai että kesämekot roikkuu hengarissa käyttämättöminä (ensi kesänä sitten). Olen saanut tehtyä muutaman rästiin jääneen sisähomman ja lukenut kirjoja. Ja lenkkeilyyn sää on ollut oikein hyvä; ainakin pysyy liikkeessä, kun metsässä inisijäparvi hyökkää heti kiinni.
Leipomiseen sää vaikuttaa siten, että jäätelöt ovat edelleen tekemättä. Jotain jätskiin viittaavaa halusin kuitenkin kokeilla, joten tein iltapalaksi vesimelonijäätelöä. Jätskitikku meloninpalaan ja pakkaseen. Ei tämä kermaista jätskiä voita, mutta ihan hyvää mehujäätä sentään.
Kuvat on muuten otettu ulkona, eikä valoa silti ole tuon enempää!
Vesimelonijäätelöt
vesimelonia
jäätelötikkuja
Leikkaa meloni kolmioiksi. Tee kuoreen viilto terävällä veitsellä ja työnnä jäätelötikku melonin sisälle. Pakasta muutama tunti.
Kaupunkiimme avautui joku aika sitten Pannukakkutalo ja varsinkin neljävuotias Tiitu tykkäsi kovasti talon antimista. Kun postilaatikkoon kolahtaneesta Kotivinkki-lehden näytenumerosta löytyi hieman erilainen pannariohje, päätimme kokeilla kotipannukakkuja.
Taikina tehtiin yhdessä, nonna hoiti paistamisen ja Tiitu viipaloi koristeluun vaaditut banaanit voiveitsellä. Jokainen syöjä sai valita koristeet omaan pannariinsa. Tarjolla oli banaania, Nutellaa, minivaahtokarkkeja, mansikoita ja pensasmustikoita. Itse pannukakkutaikina ei ole makea, joten meidän mielestämme makeat täytteet sopivat näihin pannareihin hyvin.
Taikinasta tuli kuusi isoa (halkaisija 15 cm) pannukakkua. Pannarit ovat paksuja ja todella täyttäviä.
Nutellapannukakut
2 munaa
2 rkl sokeria
200 g ricottaa/ranskankermaa/mascarponea
3 dl maitoa
2 rkl voisulaa
2 tl raastettua sitruunankuorta
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
tarjoiluun Nutellaa, banaania, marjoja
Raasta sitruunankuori, sulata voi. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä ranskankerma (meillä oli mascarponea), maito, voisula ja sitruunankuori. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Yhdistä kananmunavaahto, maitoseos ja jauhot taikinaan. Sekoita mahdollisimman tasaiseksi. Paista pannarit lettupannulla.
Banaaniviipaleiden päälle kannattaa puristaa hieman sitruunamehua, jotta ne eivät tummu liikaa.
