sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Sympaattinen Ljubljana


Aika usein ennen odotettua lomaa mieleen hiipii ajatus sairastumisesta, toivottavasti en nyt vain tule kipeäksi! Me olemme onneksi pysyneet hyvinkin terveinä, mutta joskushan se omalle kohdalle osuu. Tämän vuoden syyslomareissulle lähdin flunssaisena, mutta lähdin kuitenkin. Ja samalla tuli todistettua, että särkylääkkeiden voimalla lyhyt kaupunkiloma sujuu ihan hyvin. Kahvitauot kestivät ehkä hieman kauemmin ja päiväunetkin nukuttiin joka päivä, mutta lomallahan sitä oltiin. 



Matkakohteemme Ljubljana oli sopiva muutaman päivän kaupunkilomakohde; mukavan pieni kävellä, täynnä hyviä ravintoloita ja kauniita näkymiä kuvattavaksi. Kauneinta Ljubljanaa oli pikkuruinen Vanhakaupunki lukuisine siltoineen ja koristeellisine taloineen.












Etäisyydet Ljubljanassa ovat lyhyitä, joten kävellen pääsi hyvin liikkumaan. Näimme myös paljon kaupunkipyöriä ja kesäkuukausina olisimme varmasti pyöräilyä kokeilleetkin. Toisaalta kävellen ehtii aistia tunnelmaa ja katsella ihmisiä aivan eri tavalla kuin pyörän selästä.






Sää oli lokakuun puolivälissä vaihtelevan pilvinen. Aurinko pilkisti parina iltapäivänä, mutta toisaalta sateenvarjoa tarvittiin vain hetkittäin. Auringonpaisteessa tarkeni hyvin kahvitella ulkona ja paikalliset näyttivät syövän vielä päivällisenkin viltteihin kääriytyneinä terassilla. 




Olemme aiemmin käyneet Slovenian rannikolla, Portorozissa, joten osasimme odottaa herkullista lomaa. Sloveniasta on lyhyt matka niin Italiaan, Kroatiaan kuin Itävaltaankin ja se näkyy esim. ruokakulttuurissa. Söimme monta erinomaista pastaa ja risottoa, tryffeleillä maustettuna ja ilman. Isännälle löytyi paikallista makkaraa ja päiväkahveilla leivostarjonta oli erinomainen. 






Hvala Ljubljana!


lauantai 22. lokakuuta 2016

Lihapiirakka spelttijauhoista

Olen usein miettinyt, mistä erilaiset mielihalut tulevat. Vesi herahtaa kielelle, kun miettii puolukkapiirakkaa tai nenä tuntee tuoreen pullan tuoksun niin voimakkaana, että on pakko ostaa hiivaa ja alustaa taikina. Viime aikoina mieleni on tehnyt kotitekoista lihapiirakkaa. Uunipellillinen rahka-voitaikinakuoreen tehtyä riisi-lihapiirakkaa on kummitellut mielessäni niin kauan, että syyslomalla mielihalu piti toteuttaa. 


Harvoin kuitenkin tyydyn toteuttamaan mielihalujani peruskaavan mukaan ja niinpä nytkin halusin jotain hieman uutta ja erilaista. Korvasin osan taikinan jauhoista spelttijauhoilla ja täytteeseen laitoin jauhelihan lisäksi hieman kylmäsavuporoa. Täytettä sitomaan löysin jääkaapista vielä ruohosipulituorejuustoa. Täytteen määriä en osaa tarkalleen sanoa, joten ohjeeseen laitan nyt vain käyttämäni aineet. 


Lihapiirakka
taikina:
250 g voita
250 g rahkaa
2½ dl spelttijauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhoa

Sekoita kaikki aineet tasaiseksi seokseksi. Kääri taikina muovikelmuun ja anna levätä jääkaapissa vähintään muutama tunti.

täyte:
keitettyä riisiä
ruskistettua jauhelihaa + sipulia
kylmäsavuporoa
keitettyä kananmunaa
ruohosipulituorejuustoa
ripaus kuivattua timjamia
ripaus paprikajauhetta

Pilko kylmäsavuporo pieniksi paloiksi, hienonna keitetyt kananmunat, paista jauheliha ja keitä riisi. Yhdistä kaikki täytteen aineet ja sekoita tasaiseksi. 

Ota puolet taikinasta ja kauli se levyksi jauhotetulla alustalla. Siirrä leivinpaperin päälle pellille. Levitä täyte pohjan päälle. Kauli lopusta taikinasta kansi ja siirrä se täytteen päälle. Nipistä reunat kiinni, voitele kananmunalla. Paista 200 asteessa 25-30 minuuttia.  


lauantai 8. lokakuuta 2016

Matcha-muffinssit

Alkusyksystä sain maistaa ystäväni luona ihanaa raakakakkua, jonka yhtenä osana oli matcha-jauhe. Sen jälkeen matcha on hypännyt eteeni säännöllisesti eri lehtijutuissa ja blogeissa. 

Vaikka matcha on jauhettua vihreää teetä, oman matcha-purkkini hankin paikallisesta kahvikaupasta. Matchassa on korkea kofeiinipitoisuus ja kupillisessa matcha-teetä voi olla jopa kaksi kertaa enemmän kofeiinia kuin kahvissa. Minulle kerrottiin, että matchaa käytetäänkin myös tee-espressojen ja matcha-latten raaka-aineena. 


Itse olen halunnut pitää kahvin vielä kahvina, mutta leivontaan matcha tuo kivaa vaihtelua ja etenkin väriä. Matcha-muffinsseissa matchaa löytyy sekä taikinasta että kuorrutteesta. Uunissa vihreä väri hieman kärsii, mutta kuorrutteessa vihreä pääsee hyvin esille. Matcha-jauheissa on kuulema paljon eroja, joten niin kofeiinipitoisuus kuin maku ja värikin saattavat vaihdella paljon. Oma jauheeni on tujua tavaraa, laitoin kuorrutteeseen kaksi ruokalusikallista matchaa ja olisin kieltämättä pärjännyt hieman vähemmälläkin. Muffinssit maistuvat reippaasti... teelle.



Matcha-purkkini on näin kaunis.



Matcha-muffinssit (12 kpl)
2½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
1/4 tl ruokasoodaa
1 rkl matcha-jauhetta
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
2 munaa
1½ dl sokeria
100 g voita sulatettuna
2 dl turkkilaista jugurttia

Sulata voi. Yhdistä kulhossa jauhot, leivinjauhe, ruokasooda, matcha, vaniljasokeri ja suola. Vaahdota kananmunat ja sokeri toisessa kulhossa vaaleaksi vaahdoksi. Lisää sulatettu voi, jugurtti ja jauhoseos vuorotellen muna-sokerivaahtoon. Sekoita tasaiseksi. 

Laita paperiset muffinssivuoat peltisen muffinssipellin koloihin. Täytä vuoat. Paista uunin keskitasolla noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä.

kuorrute:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
3 rkl turkkilaista jugurttia
1-2 rkl matchaa
2½ dl tomusokeria

Vatkaa kuorrutteen aineet sähkövatkaimella tasaiseksi seokseksi. Pursota jäähtyneiden muffinssien päälle. Koristele.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Kolmen kerroksen omenapiirakka

Tänä syksynä meinasi jäädä omenapiirakka tekemättä. Jotenkin ei ollut kiinnostusta koko omenatouhuun, eikä kivaa vakio-ohjetta ollut odottamassa. Kulunut viikonloppu oli ensimmäinen, jolloin oikeasti teki mieli omenapiirakkaa ja löytyi myös aikaa sen tekemiseen. 

Valitsin kokeiluun Helsingin Sanomista löytyneen ohjeen ja tein sen piirakkavuoan kokoisena. Piirakasta tuli ihan kiva, mutta en ole varma, oliko tämä kaikkien niiden kuppien ja kulhojen arvoinen, jotka leipoessa tarvittiin. Muruseos pinnalla on ok, vaniljainen kreemikerros maistuu hieman. Voi myös olla, että tein leipoessa virheen levittämällä kerroksia tasaisesti koko piirakalle. Jos sekä vaniljakreemin että muruseoksen jättäisi enemmän kasoihin, ne varmaan myös maistuisivat enemmän.

Jos makuelämys jäikin hieman puolitiehen, niin itselläni monet työvaiheet toimi hyvin viikolla kertyneen stressin poistajina. Erittäin tärkeä osa leivontaa sekin.




Kolmen kerroksen omenapiirakka
muruseos piirakan pinnalle:
½ dl fariinisokeria
½ dl vehnäjauhoja
20 g voita kuutioina

Nypi aineet kulhossa murumaiseksi seokseksi. Nosta kulho pakastimeen odottamaan.

omenoita + kanelia

Pieni omenat paloiksi (6dl), laita ne kulhoon ja mausta kanelilla (vajaa teelusikallinen). Sekoita sen verran, että kaneli levittyy tasaisesti.

pohja:
1 3/4 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 kananmuna
1 dl sokeria
3/4 dl kerma-maitoseosta/maitoa
35 g voita

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola kulhossa. Vatkaa seuraavassa kulhossa kananmuna ja sokeri vaahdoksi. Mittaa kerma-maitoseos ja voi kattilaan ja kuumenna, kunnes voi on sulanut ja seos kiehahtanut. Kaada kuuma voi-kerma-maitoseos muna-sokerivaahtoon ohuena nauhana koko ajan vatkaten. Siivilöi jauhot mukaan, mutta älä vatkaa enää. Sekoita nuolijalla tasaiseksi. Kaada pohjataikina voidellun piirakkavuoan (halkaisija noin 28 cm) pohjalle. Ripottele päälle kanelilla maustetut omenapalat.

vaniljatäyte:
½ dl vaniljakreemijauhetta
1 dl vettä

Vatkaa vaniljakreemijauhe ja vesi kulhossa. Lusikoi vaniljakreemiä omenoiden päälle. 

Ota muruseos pakastimesta ja ripottele se päällimmäiseksi kerrokseksi piirakan pinnalle. 

Paista 175 asteessa 35-40 minuuttia. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.